Pekka Pitkänen
Wikipedia
Pekka Pitkänen (s. 1927) on turkulainen arkkitehti ja taiteilijaprofessori. Pitkästä pidetään yhtenä Suomen sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä modernistisista arkkitehdeista ja hän on Turun kansainvälisesti tunnetuin modernistinen arkkitehti Erik Bryggmanin jälkeen. Pitkänen on keskeinen esikuva nuorille, modernismia ihaileville arkkitehdeille. Hän on toiminut 1950-luvulla Erik_Bryggmanin avustajana ja Ola Laiho, Mikko Pulkkinen, Ilpo Raunio ja Matti Takala ovat toimineet hänen avustajinaan ja yhteistyökumppaneinaan.
Pitkäsen päätyö on Pyhän Ristin siunauskappeli (1963–1967) Turun hautausmaalla. Pyhän ristin kappeli on rakennettu esivaletuista betonikappaleista, joka kuitenkin muuttuu pyhäksi materiaaliksi hautauskappeleissa, joihin erilainen valaistus luo erilaiset tunnelmat. Viittaus ulkonäkymään on sama kuin Erik Bryggmanin Ylösnousemuskappelissa. Pitkänen suunnitteli myös ympäröivän hautausmaan (1965–83). Toinen merkittävä työ on ollut Eduskuntatalon ensimmäinen laajennus (1978) ja peruskorjaus (1984) yhdessä Ilpo Raunion ja Ola Laihon kanssa. Pitkänen suunnitteli myös Turun tuomiokirkon peruskorjauksen (1979).
Pitkänen on suunnitellut useita kirkollisia rakennuksia, mm. Säkylän seurakuntatalon (1966), Kurikan seurakuntatalon (1969) ja Turun Pallivahan kirkon (1969).
Pitkänen on suunnitellut useita suuria kerrostaloja Turun keskustaan, mm. Humalistonkatu 8 (1956), Carenia ja Linnankatu 8 (1960–62), Wilenia (1961–62), Meritalo (1963–65), Domus Aboensis (1964–65) ja Nahkurinkartano (1978). Pitkänen on näissä rakennuksissa yhdistänyt tinkimätöntä modernistista muotokieltä ja materiaalivalintoja historiallisen katutilan, ympäristön rakennusten sekä jokimaisemien huomioimiseen. Erityisesti jokirannan suuret vaaleat asuintalot ovat keskeinen osa Turun maisemaa.
Pitkänen suunnitteli 1960-luvun alusta 1980-luvulle Hartela-suvun omistamalle Urakoitsijat Oy:lle standardityyppisiä elementtikerrostaloja, joita rakennettiin runsaasti Turun keskustaan, Vasaramäen, Suikkilan, Runosmäen, Kuralan ja Ilpoisten lähiöihin. Suikkila on lähes kokonaan Pitkäsen suunnittelema. 1980-luvun alussa Pitkänen luopui asuntoarkkitehtuurista kokonaan ja siirtyi vain julkisten rakennusten suunnitteluun.
Pitkäsen viimeisistä töistä merkittävimpiä ovat Iisalmen kulttuurikeskus (1989), Turun liiketalo Torinkulma (1988–91), Turun teknillisen oppilaitoksen peruskorjaus ja laajennus (1987–1991) ja Turun Oikeustalo (1989–97). Näissä rakennuksissa Pitkänen kehitti modernistista muotokieltään jonkin verran monimuotoisempaan suuntaan, tinkimättä silti funktionalismin perusperiaatteista.
Pitkänen tunnetaan erityisesti betonin taitavana käyttäjänä sekä modernistisen arkkitehtuurin puolestapuhujana. Pitkäsen rakennukset ovat usein arvostettuja asuinpaikkoja ja toimintaympäristöjä, muotokielen ankaruudesta huolimatta ne ovat myös humaaneja ja toimivia ympäristöjä.
