Partenogeneesi

Wikipedia

Partenogeneesillä eli neitseellisellä syntymisellä tarkoitetaan alkion syntymistä naaraspuolisesta sukusolusta ilman koiraspuolisen sukupuolisolun vaikutusta. Jos munasolu on syntynyt normaalilla tavalla meioosissa (tumanjakautuminen), on uudella yksilöllä haploidinen kromosomisto.

Partenogeneesi voidaan jaotella useisiin eri tyyppeihin, jotka voidaan edelleen luokitella useisiin järjestelmiin. Luokittelu voi perustua

• lisääntymistapaan
• sukupuolen määräytymismekanismiin ja
• sukusoluissa havaittaviin eroihin.

Sisällysluettelo 1 Partenogeneettinen luokittelu 1.1 Lisääntymistavan perusteella 1.2 Sukupuolen määräytymismekanismin perusteella 1.3 Sukusoluissa havaittavien erojen perusteella 2 Esimerkkejä partenogeneesistä 3 Tutkijoita 4 Viitteet 5 Lähteet

[muokkaa] Partenogeneettinen luokittelu

[muokkaa] Lisääntymistavan perusteella

Partenogeneesi jaetaan lisääntymistavan mukaan kahteen tyyppiin, tilapäiseen partenogeneesiin (engl. ocassional parthenogenesis), jossa hedelmöittymätön munasolu kehittyy sattumalta aikuiseksi ja normaaliin partenogeneesiin.

Normaali partenogeneesi puolestaan jaetaan ehdottomaan (engl. obligate) ja ehdolliseen (engl. faculative) partenogeneesiin. Ehdollisessa partenogeneesissä kehittyminen hedelmöittymästä munasolusta on mahdollinen vain tietyissä olosuhteissa. Ehdottomassa partenogeneesissä puolestaan joko kaikki sukupolvet voivat olla partenogeneettisiä (täydellinen partenogeneesi) tai suvulliset ja partenogeneettiset sukupolvet voivat vuorotella (syklinen partenogeneesi).

[muokkaa] Sukupuolen määräytymismekanismin perusteella

Luokiteltaessa partenogeneesin tyyppejä sukupuolen määräytymisen perustella erotetaan

• arrenotokia, jossa hedelmöittymättömät munasolut kehittyvät koiraiksi mutta hedelmöittyneet naaraiksi
• telytokia, jossa hedelmöittymät munasolut kehittyvät naaraiksi ja
• deuterotokia, joissa hedelmöittymättömistä munasoluista voi kehittyä kummankin sukupuolen yksilöitä.

[muokkaa] Sukusoluissa havaittavien erojen perusteella

Luokiteltaessa sukusoluissa havaittavien erojen perusteella erotetaan generatiivinen (haploidi) ja somaattinen partenogeneesi (diploidi) ja sen alatyypit automiktinen ja apomiktinen partenogeneesi. Generatiivisessa partenogeneesissä yksilöt kehittyvät munasoluista, jotka ovat käyneet läpi meioosin ja ovat siis haploideja. Somaattisessa partenogeneesissä kehittittyvillä yksilöillä on diploidi kromosomiluku.

Automiktisessä partenogeneesissä diploidi kromosomiluku syntyy siten, että ensin tapahtuu kromosomiluvun reduktio, mutta diploidi luku palautuu kun kaksi haploidia tumaa yhtyy.

Apomiktisessä^[1] partenogeneesissä ei tapahdu kromosoviluvun reduktiota eikä tumien yhtymistä. Apomiksissä erotetaan kaksi päätyyppiä agamospermia ^[2] ja vegetatiivien^[3] lisääntyminen. Apomiksin tuloksena syntyvä jälkeläinen on geneettisesti identtinen emonsa kanssa, ellei tapahdu autosegeraatiota^[4].

[muokkaa] Esimerkkejä partenogeneesistä

Kirvat lisääntyvät kesällä partenogeneettisesti, mutta vaihtavat lisääntymistapaansa syksyllä suvulliseksi eli edustavat syklistä partenogeneesiä. Partenogeneesi voidaan aikaan saada myös kokeellisesti; esim. sammakkoeläinten hedelmöittymätön munasolu voidaan indusoida jakautumaan tietyillä kemikaaleilla tai mekaanisesti ärsyttämällä. Nisäkkäillä nämä kokeet ovat yleensä tuottaneet korkeintaan varhaisia alkioasteita, koska leimautumisen takia onnistuneeseen sikiönkehitykseen tarvitaan kummaltakin vanhemmalta peräisin olevat kromosomit. Joidenkin lähteiden mukaan kaniinin munasolu on saatu neitseellisesti kehittymään poikaseksi asti.^[5]

[muokkaa] Tutkijoita

"Mikrobiologian isäksi" nimitetty, alankomaalainen Anton van Leeuwenhoek (1632–1723) havaitsi ensimmäisenä kirvojen partenogeneesin. Jacques Loeb (1859–1924) tutki toimiessaan New Yorkin Rockefeller instituutissa säteilyenergian vaikutuksia elävään aineeseen sekä keinotekoista partenogeneesia, regeneraatiota ja tropismeja. Suomalainen perinnöllisyystieteen tutkija, akateemikko Esko Suomalainen (1910-95) on tutkinut erityisesti partenogeneesia ja kromosomisuhteita.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ apomixis, kreik. miksis = sekoittaminen, hedelmöitys) on korkeampien kasvien lisääntyminen ilman hedelmöitystä.
2. ↑ agamospermiassa syntyy alkioita ja siemeniä, mutta ilman hedelmöitystä. Tällöin puuttuu tavallisesti meioosi.
3. ↑ vegetatiivisessa eli kasvullisessa lisääntymisessä uusi yksilö syntyy ryhmästä erilaistumattomia tai erilaistuneita soluja siten, että siten, että alkiota tai siemeniä ei synny (esim. kasvinosista, rönsyistä, juurakoista jne..)
4. ↑ autosegeraatiolla tarkoitetaan kromosomiston muutosta munasolujen muodostuessa gametofyyttisesti apomiktisilla kasveilla.
5. ↑ http://ourworld.compuserve.com/homepages/dp5/sex2.htm. Cit. G. de Purucker, Studies in Occult Philosophy, Pasadena, CA: Theosophical University Press, 1973, pp. 455-8.

[muokkaa] Lähteet

Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.