Paksujalka
Wikipedia
| Paksujalka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Burhinus oedicnemus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Paksujalka Wikispeciesissä |
Paksujalka (Burhinus oedicnemus) on harvinainen kahlaajalaji, jota tavataan Suomessa parin vuoden välein. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ruskehtavan linnun höyhenpeitteessä on selvärajaiset mustat ja valkeat raidat siivissä, jotka näkyvät varsinkin linnun lentäessä. Sen silmät näyttävät pullistuvan päästä, sillä kallonmuoto muistuttaa krokotiilia tai liskoa. Jalat ovat voimakkaat, kuten nimikin sanoo. Nokka on päästä musta, tyvestä keltainen ja kahlaajalinnun nokaksi paksu. Pituus 41–43 cm, siipien kärkiväli noin 82 cm ja paino 400 –550 g.
[muokkaa] Levinneisyys
Paksujalka pesii harvalukuisena Keski-Euroopassa ja Etelä-Euroopan kuivilla aromailla sekä Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Suomea lähimmät pesimäalueet ovat olleet Puolassa ja Saksan itäosissa, mutta laji on viime aikoina vähentynyt kaikkialla ja paikoin hävinnyt kokonaan. Nykyisin Euroopassa paksujalkaa tavataan enää lähinnä Unkarissa ja Elsassissa. Sen tuhoksi ovat koituneen maatalouden rakennemuutos, hyönteismyrkyt, munien keräily sekä metsästys. Maailman populaation suuruus on 140 000–330 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen.
Pohjoiset ja itäiset populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Välimeren maissa ja Afrikan pohjoisosissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Paksujalka munii 1-3, tavallisesti 2 munaa maassa olevaan pesään. Pesä on usein pudonneen oksan tai pensaan suojassa. Haudonta-aika on 24-26 päivää, molemmat puolisot hautovat. Haudonta alkaa yleensä toisen munan tultua. Poikaset kuoriutuvat yleensä samana päivänä. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka ovat pesäpakoisia. Ne oppivat lentämään 5-6 viikon ikäisinä. Pesii ensi kerran tavallisesti vasta 3-vuotiaana, mutta saattaa joskus pesiä jo 1-vuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Paksujalka syö hyönteisiä, muita selkärangattomia ja pieniä liskoja.
[muokkaa] Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- IUCN
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mäkipelto, Jarmo & Mäkipelto, Jouni 1979: Paksujalka Burhinus oedicnemus* toisen kerran Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 183-184. LYL.
