Operaatio Seelöwe

Wikipedia

Operaatio Seelöwe (Merileijona) oli koodinimi natsi-Saksan suunnittelemalle hyökkäykselle Englantiin toisen maailmansodan aikana syyskuussa 1940. Hyökkäystä ei kuitenkaan koskaan tullut.

Saksan kukistettua Ranskan kesäkuussa 1940 Yhdistynyt kuningaskunta ei halunnut aloittaa rauhanneuvotteluja Saksan kanssa, joten Hitler alkoi valmistella maihinnousua Englantiin. Luftwaffen oli määrä saavuttaa ilmaherruus Etelä-Englannin yllä, jotta Saksan maihinnousulaivasto pystyisi ylittämään Englannin kanaalin rauhassa ilman Ison-Britannian Kuninkaallisen laivaston tai Kuninkaallisten ilmavoimien hyökkäyksiä. Luftwaffe ei kuitenkaan onnistunut tehtävässään ja lopulta 17. syyskuuta 1940 Hitler lykkäsi operaatio "Merileijonan" hamaan tulevaisuuteen.

Suuramiraali Erich Raeder oli vastuussa hyökkäyssuunnitelmista maihinnousun toteuttamiseksi ja laati niistä useita versioita. Aikaisimmat näistä suunnitelmista ajoittuvat jo vuoden 1939 marraskuuhun. Suunnitelmien reunaehtoina olivat seuraavat asiat:

1. Vihollisen pintalaivaston tekeminen toimintakyvyttömäksi.
2. Kuninkaallisten Ilmavoimien tuhoaminen (täydellinen ilmaherruus).
3. Rannikkopuolustuksen tuhoaminen.
4. Englannin sukellusvenevoimien toiminnan estäminen maihinnousulaivastoa vastaan.

Lopullisesta suunnitelmasta vastasi OKH eli Oberkommando des Heeres. Sen suunnitelmaan kuului yhdeksän divisioonan hyökkäys meritse, sekä ilmalaskudivisioona. Valittuna maihinnousualueena oli Doverin ja Portsmouthin välinen rannikko. Tavoitteena oli vallata Gloucester ja saartaa Lontoo ja edetä 52" korkeudelle, jonka jälkeen Britannian odotettiin antautuvan.

Saksalaiset keräsivät maihinnousua varten Ranskan rannikolle suuret määrät normaalisti lähinnä Reinillä toimivia aluksia. Saksalaiset joutuivat kuitenkin huomaamaan jo maihinnousua edeltävissä harjoituksissa, että nämä jokiproomut eivät olisi soveltuneet suunniteltuun tarkoitukseensa. Lisäksi proomujen kokooma-alueet olivat helppoja maalitauluja brittien pommikoneille, ja Bomber Command-lennosto aiheuttikin useita kuukausia kestäneillä hyökkäyksillään suuren lotjamäärän tuhoutumisen. Näin ne olivat myös poissa saksalaisten huoltoliikenteestä esim. Itärintamalle Merileijonan peruuntumisen jälkeen.

Saksan sodanjohto lykkäsi operaatiota 17. syyskuuta 1940. 12. lokakuuta 1940 se siirrettiin seuraavaksi kevääksi. Hitlerin uskomuksen mukaan Britannia antaisi periksi, kun Neuvostoliitto olisi lyöty operaatio Barbarossassa. Kuitenkin Moskovan taistelun lopputulos ja Yhdysvaltain liittyminen sotaan muuttivat tilanteen epäedulliseksi ja johtivat kahden rintaman sotaan, josta OKH oli varoittanut. Neuvoteltuaan Raederin kanssa, Hitler perui lopulta koko suunnitelman 13. helmikuuta 1943.

Sotilashistorioitsijoista Micheal Burleigh ja Andrew Mollo ovat uskoneet operaation onnistumismahdollisuuksiin. Vuonna 1974 Sandhurstin sotilasakatemiassa järjestetyssä sotapelissä, jossa oletettiin, ettei Luftwaffe ollut saanut ilmaherruutta, saksalaiset onnistuivat maihinnousussaan miinoittamalla Englannin kanaalin suojaamaan maininnousuaan ja etenivät GHQ-linjalle, jossa Home Guardin joukot pysäyttivät etenemisen. Muutamia päiviä myöhemmin Kuninkaallinen laivasto murtautui läpi ja katkaisi huoltoreitit ja vahvistukset kanaalin yli, mikä pakotti maihinnousseet joukot antautumaan.

Tämä toiseen maailmansotaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.