Nostopainosumu

Wikipedia

Historia
Nostopainosumu
Nostopainosumu. Kuva: NASA
Löytäjä	Charles Messier
Milloin	12. heinäkuuta 1764
Muut nimet	Messier 27 (M27), NGC 6853
Ominaisuudet
Tyyppi	planetaarinen sumu
Etäisyys	~1 250 valovuotta
Koko	~2,5 valovuotta
Tähtien lukumäärä	1–2
Absoluuttinen kirkkaus	–0,5^m
Havaitseminen
Tähdistö	Kettu
Rektaskensio	19 h 59,6 min
Deklinaatio	+22° 43'
Suhteellinen kirkkaus	+7,4^m
Näkyy Suomessa	ympäri vuoden

Nostopainosumu eli M27 on planetaarinen sumu Ketun tähdistössä. Se oli ensimmäinen havaittu planetaarinen sumu, jonka löysi Charles Messier 12. heinäkuuta 1764. Hän kuvaili sitä tähdettömäksi soikeaksi sumuksi. William Herschelin poika John antoi sumulle nimeksi Dumb-bell (nostopaino).

Nostopainosumu on planeetaltamme katsottuna yksi laajimmista planetaarisista sumuista ja toiseksi kirkkain Helix-sumun jälkeen (Nostopainosumun pintakirkkaus on kuitenkin suurempi). Heikko halo mukaan lukien sen halkaisija on taivaalla puolet täysikuusta. Se näkyy Maahan suunnilleen sivulta päin. Jos jompikumpi sen navoista näkyisi meitä kohti, olisi sumu todennäköisesti renkaan muotoinen ja muistuttaisi esimerkiksi Lyyran rengassumua M57.

Venäläisen tähtitieteilijän O. N. Tšudovitšeran mukaan sumu laajenee noin 6,8 kaarisekuntia vuosisadassa, mikä merkitsisi sille noin 3 000–4 000 vuoden ikää. Sumun keskustähti on melko kirkas O7-luokan sinertävä kääpiö, jonka kirkkaus on 13,5 magnitudia. Sillä on ilmeisesti myös kirkkaudeltaan 17 magnitudin kellertävä seuralaistähti 6,5 kaarisekunnin päässä.

Nostopainosumun etäisyyttä ei tunneta tarkasti. Arviot ovat vaihdelleet 490 ja 3 500 valovuoden välillä, mutta useimmin luvuksi on saatu noin 1 250 valovuotta. Tällä etäisyydellä sumun absoluuttinen kirkkaus on noin satakertainen Aurinkoon nähden ja keskustähden kirkkaus +6^m (kolmannes Auringon kirkkaudesta). Suuri osa tähden säteilystä on korkeaenergiaista ja näkyvän valon ulkopuolella; kaasusumu absorboi säteilyn ja emittoi sen uudelleen suureksi osaksi näkyvänä valona.

Hubble-teleskoopin kuva Nostopainosumusta, jossa näkyy moninaisia kaasumuodostelmia. Keskustähti sijaitsee juuri kuvan vasemman ylänurkan yläpuolella.

Vuonna 2001 Hubble-avaruusteleskooppi otti Nostopainosumusta tarkkoja kuvia, joista huomattiin lukuisia hehkuvia kaasuryppäitä sumun sisällä, kuuman ionisoituneen kaasun ja viileän neutraalin kaasun yhtymäkohdissa. Niiden koko ja muoto vaihtelee keskustähteen osoittavista hehkuvista sormimaisista muodostelmista yksittäisiin pilviin, joista osassa on kaasusta muodostuva häntä. Niiden koko on 17–56 miljardia kilometriä (vertaa Pluton radan säde 5,9 miljardia kilometriä) ja massaltaan kukin niistä vastaa noin kolmea maapalloa. Ne ovat muodostuneet sumun kehityksen alkuvaiheessa ja ne muuttavat muotoaan sumun laajetessa. Hubble-teleskooppi on löytänyt vastaavantapaisia muodostelmia myös Lyyran rengassumusta, Eskimosumusta (NGC 2392) ja "Verkkokalvosumusta" (IC 4406), joten ne saattavat olla planetaaristen sumujen tyypillinen piirre.

[muokkaa] Havaitseminen

Nostopainosumu on kaikista planetaarisista sumuista helpoin havaita. Se näkyy jo tavallisella kiikarilla tai pienellä kaukoputkella sumumaisena levynä, ja suurehkolla harrastajalaitteella voi nähdä sumun keskustähden sekä sen nostopainomaisen muodon. Se sijaitsee noin kolme astetta pohjoiseen Nuolen kirkkaimmasta tähdestä γ Sagittaesta, neljän juuri paljain silmin havaittavan tähden muodostaman puolikaaren keskellä.