Nat King Cole
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Nat King Cole (oikealta nimeltään Nathaniel Adam Coles, 17. maaliskuuta 1919, Montgomery, Alabama – 15. helmikuuta, 1965) oli suosittu yhdysvaltalainen laulaja ja jazzmuusikko.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus Chicagossa
Nat King Cole syntyi Montgomeryn kaupungissa, missä hänen isänsä toimi teurastajana ja baptistikirkon dekaanina. Perhe muutti kuitenkin pian Chicagoon, missä hänen isästään tuli pappi, ja äiti Perlina toimi kirkon urkurina. Natin äiti myös opetti pojalleen pianonsoittoa, ja tämän ensiesiintyminen tapahtuikin jo neljän vuoden iässä kappaleella "Yes, We Have No Bananas". Hän ei oppinut ainoastaan jazzia ja hengellistä musiikkia, vaan esitti myös eurooppalaista taidemusiikkia, omien sanojensa mukaan "Bachista Rahmaninoviin."
Perhe asui Chicagon Bronzevillessa, joka 1920-luvulla oli kuuluisa yöelämästään ja jazzklubeistaan. Nat hiipi iltaisin ulos klubien liepeille ja kuunteli esiintyjien soittoa. Louis Armstrong, Earl "Fatha" Hines ja Jimmie Noone olivat tuolloin pinnalla.
Fatha Hinesin soiton innoittamana Cole aloitti oman esiintymisensä 1930-luvun puolivälissä teini-ikäisenä. Hän otti taiteilijanimekseen Nat Cole. Natin vanhempi veli, Eddie Coles, basisti, liittyi pian Natin orkesteriin, ja he levyttivät ensilevynsä 1936 Eddien nimellä. Yhtye esiintyi ahkerasti jazzklubeissa. Nat sai tiettävästi lisänimensä "King" vanhasta lastenlorusta "Old King Cole" esiintyessään eräällä klubilla. Cole esiintyi pianistina ragtime- ja Broadway-legenda Eubie Blaken revyyssä Shuffle Along. Kun esitykset lakkasivat Long Beachissa, Cole päätti jäädä paikkakunnalle.
[muokkaa] Los Angeles ja King Cole Trio
Nat Cole ja kolme muuta muusikkoa päätti muodostaa "King Cole Swingersin" Long Beachissa. Yhtye soitti useissa baareissa ennen kuin sai kiinnityksen Long Beach Pikessa 90 dollarin viikkopalkalla.
Cole avioitui tanssija Nadine Robinsonin kanssa ja muutti Los Angelesiin trionsa kanssa. Trio koostui Natista (piano), Oscar Mooresta (kitara) ja Wesley Princesta (basso). Trio esiintyi ympäri Los Angelesia 1930-luvun lopulla ja esiintyi useasti myös radiossa.
Cole tuli suosituksi vasta kappaleen "Sweet Lorraine" myötä vuonna 1940. Vaikka hän lauloi balladeja trionsa kanssa, hän ujosteli lauluaan: hän ei koskaan pitänyt itseään hyvänä laulajana. Natin hillitty tyyli oli kuitenkin erinomaisessa kontrastissa muiden jazzlaulajien räväkkään esiintymistyyliin.
Toisen maailmansodan aikana Wesley Prince jätti yhtyeen, ja Cole korvasi tämän Johnny Millerillä. The King Cole Trio teki sopimuksen uraansa aloittelevan Capitol Recordsin kanssa vuonna 1943 ja oli yhtiölle loppuun asti uskollinen. 1950-luvulla Cole oli niin suosittu, että Capitol Recordsin tunnettua pyöreää rakennusta Hollywoodissa alettiin kutsua "taloksi, jonka Nat rakensi".
Colea pidettiin johtavana jazzpianistina. Hänen vallankumouksellista kokoonpanoaan tuona big bandien aikakautena pidettiin "perustrion" kokoonpanona. Kokoonpanoa matki mm. Art Tatum, Ahmad Jamal, Oscar Peterson, Tommy Flanagan ja bluespianistit Charles Brown sekä Ray Charles. Hän esiintyi myös sessioissa Lester Youngin, Red Garlandin ja Lionel Hamptonin kanssa.
[muokkaa] Laulaja
Ensimmäinen lauluhitti oli "Straighten Up and Fly Right", joka perustui vanhaan mustien kansantaruun. Kappaletta pidetään rock'n rollin ensimmäisinä edeltäjinä. Itse asiassa Bo Diddley, joka esitti vastaavanlaisia muunnelmia kansanmusiikista, piti Colea yhtenä vaikuttimistaan.
1940-luvun lopulla Cole alkoi esittää ja äänittää enemmän pop-vaikutteista musiikkia tavalliselle yleisölle, usein jousiorkesterin avustamana. Hänen asemansa populaarimusiikin ikonina lujittui sellaisten hittien kuin "The Christmas Song", "Nature Boy", "Mona Lisa" ja "Unforgettable" myötä. Vaikka tämä kääntyminen populaarimpaan suuntaan sai kriitikot syyttämään Colen "myyneen itsensä", hän ei koskaan hylännyt musiikillisia juuriaan: niin myöhään kuin 1956, hän äänitti puhtaan jazzalbumin, After Midnight. Vuonna 1991 Mosaic Records julkaisi täydelliset Nat King Cole Trion äänitteet Capitolilla, jotka sisälsivät peräti 349 sävellystä 18 CD:llä.
Vuonna 1948 Cole osti talon valkoihoisten asuttamalta Hancock Parkin alueelta Los Angelesissa. Asukasyhdistys ilmoitti Colelle "etteivät he halua ei-toivottujen henkilöiden muuttavan alueelle". Tähän Cole vastasi "En minäkään, ja mikäli näen jonkun ei-toivotun saapuvan tänne, olen ensimmäisenä valittamassa asiasta."
Cole vihittiin toisen vaimonsa Maria Ellingtonin kanssa Harlemin Abyssinian Baptist Churchissa. Perheessä oli kolme lasta, joista jokainen oli adoptoitu. Tytär Natalie Cole sekä nuorempi veli Freddie Cole ovat myös laulajia.
Cole esiintyi useissa lyhytelokuvissa ja esitti W.C. Handya elokuvassa Saint Louis Blues. Hän esiintyi myös The Nat King Cole Story:ssa.
Nat King Cole oli kova tupakoimaan, ja hän kuoli keuhkosyöpään vuonna 1965. Hänet haudattiin Forest Lawn Memorial Parkiin Glendaleen, Kaliforniaan. Cat Ballou, hänen viimeinen elokuvansa, julkaistiin vasta kuukausia myöhemmin. Hautajaiset pidettiin St. Victor's Catholic Churchissa, West Hollywoodissa.
[muokkaa] Huomionarvoisia kappaleita
- "How High the Moon" (Definitive Jazz Standard)
- "(Get Your Kicks On) Route 66" (Bobby Troup Definitive Jazz Standard),also Grammy Hall of Fame
- "Smile" (Charlie Chaplin Master American Standard) Arranged by Nelson Riddle
- "Autumn Leaves" (Great French Cabaret Standard) Arranged by Nelson Riddle
- "The Girl from Ipanema" (Antonio Carlos Jobim Great Brazilian Standard) Arranged by Ralph Carmichael
