Nadar
Wikipedia
Gaspard-Félix Tournachon eli Nadar (6. huhtikuuta 1820 Pariisi – 21. maaliskuuta 1910) oli ranskalainen valokuvaaja, karikatyristi, toimittaja, novellisti ja kuumailmapalloilija.
Vuodesta 1854 lähtien hän julkaisi kuuluisien aikalaistensa muotokuvia, heidän joukossaan olivat Franz Liszt, Charles Baudelaire, Hector Berlioz, Gioacchino Rossini, Sarah Bernhardt, Jacques Offenbach, George Sand, Gérard de Nerval, Guy de Maupassant, Édouard Manet, Gustave Doré, Gustave Courbet, Loïe Fuller, Hector de Sastres, veljekset Élisée Reclus ja Élie Reclus, joiden läheinen ystävä hän oli, sekä Jean-Baptiste Corot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Nuoruus
Nuoruudessaan Nadar vietti kuljeskelevaa elämää, ja hän määritteli itsensä: ”'Todellinen rämäpää, jokapaikanhöylä, huonosti kasvatettu, joka kutsui asioita niiden oikeilla nimillä, kuten ihmisiäkin.” Hänen vanhempansa olivat alun perin kotoisin Lyonista. Isä oli kirjanpainaja ja kirjakauppias, joka oli asettunut asumaan pääkaupunkiin.
Nadar kävi koulua useissa Pariisin ympäristön sisäoppilaitoksissa ja opiskeli lopulta myös lycée Condorcet’ssa. Isänsä kuoltua hän aloitti 1837 lääketieteen opiskelun Lyonissa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta saada opiskelulleen taloudellista tukea, joten hän katsoi parhaaksi luopua opiskeluista ja mennä töihin. Hänellä oli elätettävänään myös muu perheensä, äiti ja viisi vuotta nuorempi veli Adrien Tournachon.
Hän työskenteli Lyonissa useissa sanomalehdissä mutta palasi myöhemmin Pariisiin, missä hän työskenteli useissa pienlehdissä. Hän perusti ystävänsä Polydore Millaudin kanssa oikeustieteellisen sanomalehden nimeltään L’Audience. Tuolloin hän ystävystyi useiden aikakauden kulttuurihenkilöiden kanssa ja vietti aikaansa nuorten taiteilijoiden parissa. Näin hän tutustui esimerkiksi Gérard de Nervaliin, Charles Baudelaireen ja Théodore de Banvilleen. Ystävät nimittivät häntä liikanimellä Tournader, sillä itse keksimänsä kielen mukaisesti hän lisäsi kaikkiin sanoihin päätteet -dar. Tästä muodostui sittemmin hänen lisänimensä Nadar.
Nuorukaisen elämä Pariisissa oli ankaraa, ja hän yritti tulla toimeen monilla keinoilla: hän kirjoitti romaaneja, toimi karikatyristinä jne. Erään varakkaan ystävänsä ansiosta hän saattoi perustaa arvostetun ja hyvin painetun lehden Le Livre d’or, jonka päätoimittajaksi hän itse ryhtyi. Hänen lehteään avustivat monet ajankohdan tunnetut henkilöt, kuten Balzac, Alexandre Dumas, Théophile Gautier, Gérard de Nerval, Paul Gavarni ja Honoré Daumier. Valitettavasti lehti ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, sillä sen toiminta päättyi yhdeksännen numeron ilmestyttyä.
[muokkaa] Kuohuva aikuisikä
Tämän epäonnistumisen jälkeen Gaspard-Félix Tournachon aloitti uudestaan aikakauslehtien pilapiirtäjänä. Vuoden 1848 vallankumouksen aattona hän hänen onnistui saada julkaistuksi ensimmäinen pilapiirroksensa Le Charivari -lehdessä.
Hän liittyi 30. maaliskuuta 1848 Puolan legioonaan, jonka oli tarkoitus tukea Puolaa sen kapinassa venäläisiä vastaan. Hänellä oli nimelle Nadarsky kirjoitettu passi. Hän joutui kuitenkin vangiksi, ja hänet tuomittiin pakkotyöhön kaivokseen. Vapauduttuaan hän kieltäytyi ilmaisesta paluumatkasta ja päätti palata kotiin jalkaisin. Kahden kuukauden kuluttua hän oli Pariisissa päähineenä paksu karvalakki. Pitkän matkansa aikana hän oli joutunut Preussin sotilaiden pidättämäksi Saksissa.
Heti hänen palattuaan Ranskan väliaikainen hallitus otti häneen yhteyttä ja palkkasi hänet hallituksen salaisen palvelun jäseneksi. Palkkaaja oli kustantaja Jules Hetzel, joka oli sillä hetkellä ulkoministeriön kabinettipäällikkö. Mutta hänen seikkailunhalunsa ei vieläkään ollut saanut tyydytystä Puolan epäonnistuneesta retkestä huolimatta. Hän lähti hankkimaan tietoja venäläisten joukkojen liikehdinnästä Preussin rajan tuntumassa.
Palattuaan tältä seikkailulta takaisin Pariisiin hän toimi jälleen pilapiirtäjänä pienissä julkaisuissa, ja hän alkoi vähitellen saada suurempaa arvostusta. Vuonna 1851 hän ryhtyi suureen Musée des gloires contemporaines -hankkeeseen, johon hänen tarkoituksenaan oli saada mukaan mahdollisimman monta yhteistyökumppania. Hankkeen tarkoituksena oli tehdä karikatyyrit kaikista aikakauden merkittävistä henkilöistä. Hankkeesta saatiin valmiiksi suunnitellun sijasta vain 300 henkilön karikatyyrit.
[muokkaa] Valkokuvaaja
Hänen kohonnut varallisuutensa mahdollisti muuton rue Saint-Lazare-kadun erään rakennuksen ylimpään kerrokseen. Siellä hänellä oli ateljeetila, jota valaisi luonnonvalo. Juuri tässä studiossa hän loi ehkä merkittävimmät mestariteoksensa. Hän jatkoi muotokuvien tekemistä, jotka olivat jatkoa karikatyyreille, mutta nyt hän käytti uutta tekniikkaa, valkokuvausta.
Nyt hän hallitsi muotokuvien tekniikan, ja laatu oli ensiluokkainen. Myös työn hinta oli edullisempi. Useat aikakauden valokuvastudiot kuvasivat juuri henkilöitä – tietenkin taiteen, kirjallisuuden, politiikan, teatterin ja kirkon eliittiä – jotka eivät voieet vastustaa narsistisista minäänsä asettuessaan valokuvauksen kohteeksi.
Vuonna 1854 Nadar avioitui Ernestinen kanssa, joka oli varakkaasta protestanttisesta perheestä, mutta avioitumisestaan huolimatta hän vietti runsaasti aikaansa tuttavapiirinsä kanssa ja eli boheemia elämää. Samoihin aikoihin särkyi Nadarin suhde nuorempaan veljeensä, joka veljensä avustuksella oli ryhtynyt valokuvaaja-muotokuvaajaksi. Pikkuveli halusi käyttää samaa nimeä kuin Nadar.
Nadar halusi jo 1850-luvulla, että vastaisuudessa valokuvausvälineistöä voitaisiin kuljettaa mukana matkoille lähdettäessä. Hän oli ensimmäinen, joka kokeili kuvaamista kuumailmapallosta, ja näin hänestä tuli ilmavalokuvauksen uranuurtaja. Vuonna 1869 studion tilat olivat käyneet pieniksi, joten Nadar muutti Sait-Lazare-kadun studiosta Boulevar des Capucines- kadun tiloihin. Uusissa tiloissa hän aloitti kokeilut keinovalossa kuvaamiseksi.
[muokkaa] Lähteet
- André Barret, Nadar. 50 photographies de ses illustres contemporains, Julliard, 1994. ISBN 2-260-01124-1
- André Barret, Nadar, André Barret.
- Nadar, Correspondance, 1820-1851. osa 1 (koonnut ja kommentein varustanut André Rouillé). Jacqueline Chambon, 1998.
- Nadar, Quand j'étais photographe, Seuil, 1994. ISBN 2-02-022918-8
