Mosin-Nagant
Wikipedia
 Mosin-Nagant 1891/30 |
||
| Tyyppi | Pulttilukkoinen kivääri | |
|---|---|---|
| Valmistaja | Tula, Iževsk, Siestarjoki, Chatellerault, Remington, Westinghouse | |
| Valmistusmaa | Venäjä | |
| Valmistusvuodet | 1891–1960-luku | |
| Tekniset tiedot | ||
| Kaliiperi(t) | 7,62 mm × 54R mm | |
| Aseen pituus | 1 020 mm | |
| Piipun pituus | 510 mm | |
| Paino (tyhjänä) | 3,45 kg | |
| Lipas | Kiinteä lipas | |
| Kapasiteetti | 5 patruunaa | |
| Ammuksen lähtönopeus | 770-786 m/s | |
| Tehokas kantama | 548,64 m | |
| Teoreettinen kantama | 1828,8 m | |
| Tulinopeus (lks/min) | kertalaukaus 15 lks/min | |
Mosin–Nagant (ven. винтовка Мосина-Нагана) on viiden patruunan lippaalla varustettu 7,62 mm × 54R kaliiperinen pulttilukkoinen sotilaskivääri, jota käytti pääasiassa Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto ja useat sen liittolaismaat, sekä Suomi. Puna-armeija käytti Mosin–Nagantia vuodesta 1891 aina 1960-luvulle asti, jolloin vielä käytössä olleet tarkka-ampujamallit korvattiin Dragunoveilla.
Kivääri oli alun perin voittaja kilpailussa, jonka keisarillinen Venäjä järjesti vanhentuneiden Berdan-kiväärien korvaamiseksi, ja siinä yhdistettiin Sergei Mosinin lipas belgialaisen Leon Nagantin lukkomekanismiin. Armeija olisi halunnut Nagantin suunnitteleman kiväärin sellaisenaan, mutta isänmaallisuussyistä ulkomaalaisen ei voitu antaa voittaa kilpailua. Aseen nimitys kolmen linjan kivääri tulee sen kaliiperista, joka oli vanhan pituusmitan mukaan kolme tuuman kymmenesosaa.
Aseesta on olemassa useita muunnelmia, joista alkuperäisen M1891 mallin lisäksi mainittakoon M1938 ja M1944 sekä M07 karbiinit, sekä M91/30 joka on neuvostoliitossa paranneltu versio alkuperäisestä M1891:stä.
Suomalaiset M/91-24 "Lotta-kivääri", M/27, M/28 ja M/28-30 "Pystykorvat" ja M/39 "Ukko-Pekka" ovat muunnelmia Mosin–Nagantista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mosin-Nagant.net (englanniksi)
- Russian-Mosin-Nagant.Com (englanniksi)
