Migreeni
Wikipedia
Migreeni on yksi kovan päänsäryn aiheuttajista. Migreeni ei ole kuitenkaan vain paha päänsärky. Migreenikohtaukseen liittyy yksilöllisiä oireita haukottelusta, ärtymyksestä tai suklaan himosta kipuun, pahoinvointiin, oksentamiseen ja uneen. Usein siihen liittyy herkkyys melulle, valolle tai voimakkaille hajuille. Yleensä kipu on sykkivää, jyskyttävää päänsärkyä toisella puolella päätä, mutta sitä voi olla myös molemminpuolisesti. Liikkuminen kohtauksen aikana pahentaa kipua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Laukaisevia tekijöitä
Puolet migreenistä selittyy geeniperimällä, puolet kohtauksia laukaisevilla tekijöillä. Yleisin migreenikohtauksen laukaisija on stressi tai stressin laukeaminen. Perjantai-illan tai lauantaiaamun särky ovat tyypillisiä työssään menestymään pyrkiville ja täydellisyyttä tavoitteleville migreenigeenit perineille ihmisille. Seuraavaksi yleisin laukaisija on estrogeenitason lasku kuukautista edeltävinä päivinä (estrogeeniherkillä jopa ovulaation yhteydessä). Migreenikohtauksen voi laukaista myös voimakas tai liikkuva valo, hajut tai tuoksut, häly tai voimakas ääni. Verensokerin lasku usein edesauttaa migreenikohtauksen tulemista, erityisesti osa aamuyön migreenikohtauksista voidaan estää tankkaamalla illalla hitaasti imeytyvää hiilihydraattia – pala ruisleipää viimeiseksi illalla riittää. Kuumina päivinä myös nestehukka voi laukaista kohtauksen.
[muokkaa] Patofysiologiaa
Laukaisevat tekijät vaikuttavat aivojen hypotalamukseen, josta ihmisen ollessa kohtausherkässä tilassa lähtee nouseva viesti näköaivokuorelle. Sieltä leviää aivokuorta pitkin (takaa eteenpäin) hermosolujen vaimenemisaalto ja verenkierron väheneminen, joka tuottaa auran (katso aurallinen migreeni myöhemmin sivulla).
Jo ennen päänsäryn alkua aktivoituu kolmoishermo (5. aivohermo), aivoverisuonten heijastekaari ja kipua välittävä järjestelmä. Migreenikohtauksessa verisuonista vapautuu kivun välittäjäaineita, jotka osallistuvat aivoverisuonien laajenemiseen ja kipuaistimuksen syntyyn. Säryn sykkivä luonne johtuu sydämen pumppauksen aikaansaamasta paineaallosta venyväseinäisissä verisuonissa.
[muokkaa] Yleisyys ja kesto
Migreeni on tavallisin neurologisista sairauksista. Sitä esiintyy n. 11 %:lla länsimaiden aikuisväestöstä, n. 550.000 suomalaisella. Esiintymishuippu on parhaissa työvuosissa 25 ja 55 ikävuoden välillä. Puberteetin jälkeen se on kahdesta neljään kertaan yleisempi naisilla kuin miehillä. Naisista 15 % kokee migreenikohtauksen joskus elämässään, miehistä 8 %. Myös lapsilla esiintyy migreeniä.
Joillakin migreenikohtaus on vain muutaman kerran elämässä, toisilla se taas voi olla kuukausittaista tai jopa useita kertoja viikossa. Normaali lääkitsemätön migreenikohtaus kestää 4 h - 72 h. Jos lääkitys on nopeasti saatavilla, voi paha kohtaus estyä kokonaan tai kestää pari tuntia. Joskus kohtaus ryöstäytyy pitemmäksi kuin kolme päivää, tällöin siitä käytetty termi on status migrenosus.
[muokkaa] Hoito
Erilaiset hoidot purevat erilaisiin päänsärkyihin. Täten hoito-ohjeet toistuvaan migreeniin kannattaa hakea lääkäriltä.
Migreeniä hoidetaan yleensä levolla viileässä ja pimeässä. Ellei se auta, kohtauslääkkeillä ja estolääkkeillä. Kohtauslääkkeinä käytetään tulehduskipulääkkeitä. Suositeltava annostus on suurempi kuin tulehduskipulääkkeen muussa käytössä. Elleivät tulehduskipulääkkeet auta, siirrytään vaikeassa tai keskivaikeassa migreenissä käyttämään migreenin täsmälääkkeitä eli triptaaneja. Kohtauslääkityksen perusajatus on ”tarpeeksi suuri määrä tarpeeksi ajoissa”. Voidaan sanoa, että kohtauslääke auttaa, jos kipu poistuu kahdessa tunnissa. Uudelle lääkkeelle kannattaa antaa kolme mahdollisuutta. Jos kolmen peräkkäisen kohtauksen aikana ei auta, sen voi siirtää odottamaan myöhemmin tapahtuvaa uutta kokeilua ja siirtyä tällä kertaa kokeilemaan jotakin muuta lääkettä tai lääkeyhdistelmää.
Jos migreeni toistuu niin tiheästi, että syntyy riski riippuvuudesta kohtauslääkkeisiin (särkylääkepäänsärky), kohtauksien esiintymistä tai kivun voimakkuutta voidaan vähentää estolääkityksellä. Migreenispesifiä estolääkettä ei ole, vaan muiden sairauksien kuten esim. verenpaineen, epilepsian tai depression hoitoon käytetyillä lääkkeillä pieninä annoksina on todettu olevan myös migreeniä estävää tehoa. Tällaista lääkettä otetaan päivittäin 3 kk – 1 vuosi, jossakin vaiheessa estolääkitys myös pyritään purkamaan.
Estolääkkeellä katsotaan yleensä olevan hyvä teho, jos se vie puolet kohtauksista pois tai lieventää kivun puoleen. Tämän voi dokumentoida luotettavasti lähinnä päänsärkypäiväkirjalla. Migreeniin auttavat myös rentoutumisen opetteleminen ja akupunktio. Monenlaisista täydentävistä hoidoista on yksilötason kokemuksia, mutta näyttö puuttuu.
[muokkaa] Migreenin eri muotoja
[muokkaa] Auraton migreeni
Auraton eli ilman esioireita suoraan kivulla alkava migreeni on yleisin migreenilaji. Se voi usein sekoittua yleisimpään päänsärkyyn eli niska-tensiosärkyyn, koska myös migreenissä oireet voivat alkaa niskalihaksista.
[muokkaa] Aurallinen migreeni
Aurallista migreeniä esiintyy noin viidesosalla migreeniä sairastavista. Patofysiologisesti migreeniaura on aivokuorella hitaasti leviävä aalto, jonka alla solutoiminta vaimenee (engl. cortical spreading depression). Normaali aura kestää 1 minuutista tuntiin. Tyypillisessä aurallisessa kohtauksessa oireet alkavat toispuolisilla näköhäiriöillä. Näköhäiriö voi olla kirkkaita lentäviä kipinöitä, näkökentän samentumista tai hämärtymistä, kirkas väreilevä sahalaitakuvio joka etenee tai näkökentässä voi esiintyä värikkäitä palloja. Aura voi olla myös sensorisia tai motorisia häiriöitä.
Aurallisen migreenin särkyvaihe alkaa viimeistään tunti auran jälkeen ja on samanlainen kuin aurattomassa migreenissä. Aura voi esiintyä myös samaan aikaan säryn kanssa ja sitä voi esiintyä myös yksin, ilman särkyä. Migreenin täsmälääkkeitä ei tule ottaa migreeniauran ollessa käynnissä ilman särkyä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Poliklinikka.fi
- Suomen Migreeniyhdistys
- Tee helppo ja nopea migreenitesti!
- Migreeni, potilasversio Käypä Hoito-hoitosuosituksesta.
