Martti Haavio
Wikipedia
Martti Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (s. 22. tammikuuta 1899, Temmes – k. 4. helmikuuta 1973, Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei 27. 4. 1932 pidetyssä kokouksessa suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen.
Haavion ensimmäinen vaimo, kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia
- Suomalaiset kodinhaltiat (1942)
- Viimeiset runonlaulajat (1943)
- Piispa Henrik ja Lalli (1948)
- Väinämöinen (1950)
- Kansanrunojen maailmanselitys (1955)
- Karjalan jumalat (1959)
- Kuolematonten lehdot (1961)
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho (1965)
- Suomalainen mytologia (1967)
[muokkaa] Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta, (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta (1969)
- Iloinen lorukirja (1984)
[muokkaa] Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)
