Luovuus

Wikipedia

Luovuus on kyky keksiä uusia ideoita, käsitteitä, tekniikoita tai muita vastaavia sekä kyky luoda uusia yhteyksiä näiden välille.

Luovan ihmisen tuntomerkkeinä on tavallisesti pidetty muiden muassa seuraavia ominaisuuksia: elämän tarjoamien mahdollisuuksien maksimointi, joustavuus ja ennakkoluulottomuus, vapauden etsiminen, riskinottokyky, rajojen rikkominen, toiminta ja kokeilu, vastuullisuus, itsekuri, reflektio eli oman toiminnan pohtiminen, suhteellisen korkea älykkyys, omaperäisyys, ilmaisukyky, verbaalinen sujuvuus, hyvä mielikuvitus, estetiikan taju, kykyä ajatella vertauskuvin, joustavuus päätöksenteossa, itsenäinen arvostelukyky, kykyä käsitellä uusia asioita ja taito löytää järjestys kaaoksesta.

Sisällysluettelo 1 Luovuuden uhat 2 Luovuus ja mielenterveys 3 Katso myös 4 Viitteet 5 Kirjallisuus

[muokkaa] Luovuuden uhat

Kari Uusikylä on listannut luovuuden uhkia teoksessaan "Isät meidän". Luovuutta jäytää tiukka kontrolli, esimerkiksi armeijamainen työn arviointi. Myöskään pakkokilpailutus "kaikki kaikkia vastaan" ei ole luovuudelle eduksi. Vapaaehtoinen kilpailu on eri asia. Palkkioiden jakamisessa tulee hänestä olla tarkka: ulkoinen motivointi kun voi viedä energiaa oikeasta luovasta työstä. Myös tarkkaan rajatut toimintamahdollisuudet jäykistävät luovuutta: esimerkiksi laadunvarmistus saattaa Uusikylän mielestä muodostua luovuuden viholliseksi. Luovuus ja innovatiivisyys saavat samanlaisen sävyn asiakeskustelussa. Luovuuden avulla saavutetaan uusia mahdollisuuksia ja tavoitteita. Innovaatiivisyys ja luovuus voidaan nähdä monien keksintöjen alkulähteenä.

[muokkaa] Luovuus ja mielenterveys

Brittipsykiatri Felix Post selvitti 1994 tunnettujen taiteilijoiden mielenterveyttä elämäkertojen ja kirjeiden pohjalta. Hänen tuloksensa oli, että 38 prosentilla kuvataiteilijoista ja 46 prosentilla kirjailijoista ilmeni vakava depressio tai muu psyykkinen häiriö. Lähes kaikilla muillakin oli mielenterveyden ongelmia, mutta lievempinä. ^[1]

[muokkaa] Katso myös

• Luovuustekniikka

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Hullu vai nero?. Tieteen Kuvalehti, 2005, nro 18, s. 44.

[muokkaa] Kirjallisuus

• Luovuuden ulottuvuudet (toim. Ritva Haavikko, Jan-Erik Ruth) (1985) ISBN 951-35-2989-4 (sid.)
• Kari Uusikylä: Isät meidän: luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen (2002) ISBN 952-451-064-2 (nid.)
• Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.

Tämä psykologiaa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.