Luonnontila
Wikipedia
Luonnontila on alun perin englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin nimitys yhteiskuntasopimukseen perustuvan yhteiskuntafilosofiansa alkuasetelmalle, jossa valtiota ei (vielä) ole. Tällöin vallitsee ”kaikkien sota kaikkia vastaan”, (lat. bellum omnium contra omnes), eli anarkia.
[muokkaa] Filosofien näkemyksiä
”Kaikkien sota kaikkia vastaan” on Thomas Hobbesin käsitys luonnontilassa vallitsevasta kaikkien kamppailusta kaikkia vastaan. Tätä voi verrata ajatukseen ”ihminen on ihmiselle susi”. Hobbesin mukaan luonnontilassa vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneen yksinvaltiaan johtamalla väkivaltakoneistolla. Ainoa tie luonnontilasta ulos on Hobbesin mukaan siis yhteiskuntasopimus, jolla kansalaiset luovuttavat osan oikeuksistaan vallanpitäjille suojelusta vastaan. John Locke jatkoi tästä todeten, että kansalaisilla on tiettyjä loukkaamattomia, luonnollisia oikeuksia. John Rawlsilla samaa virkaa toimitti ”alkutila”. Tämä käsitys valtioiden synnystä oli kuitenkin epähistoriallinen.
Jean-Jacques Rousseau puolestaan kielsi valistusajalle luonteenomaisen kehitysuskon ja väitti, että luonnontilassa ihmiset olivat vapaita ja hyviä, pahojen tapojen ja väkivallan ollen pikemminkin sivilisaation luomus. Erityisesti Rousseau syytti sosiaalisia hierarkioita, omistusoikeutta ja markkinoita. Tämä romantisoitu käsitys luonnontilasta siirtyi myöhemmin mm. Karl Marxin ajatteluun.
Karl Popper huomauttaa kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, että rationalismi kuitenkin antaisi hyvän yhteiskunnan pohjalle erilaisen näkemyksen.
Friedrich von Hayek puolestaan kirjoittaa kirjassaan Kohtalokas ylimieli, että ihmisten vaistot usein kaipaavat auktoriteetin sanelemaan mikrojärjestykseen eli nk. ”heimoyhteiskuntaan”. Hän huomauttaa kulttuuriantropologisten todisteiden kuitenkin osoittavan kaupankäynnin syntymisestä jo kauan ennen valtioiden syntyä.
[muokkaa] Nykyiset käsitykset ihmisten elämästä ennen valtioiden syntyä
-
Pääartikkeli: Antropologia
Ihmisten elämää ennen valtioiden syntyä on tutkittu arkeologisista löydöistä, tutustumalla nykyisten alkuperäiskansojen elämään tai heistä kertoviin vanhempiin kirjoituksiin. On myös havainnoitu muiden ihmisapinoiden käytäytymistä ja esitetty näkemyksiä siitä, mikä osa ihmisen käyttäytymisestä on lajille universaalia.
Löydöt ovat kumonneet näkemyksen ruusuisesta ja harmonisesta esihistoriasta. Ihminen on aina hyödyntänyt luontoa ja jopa tuhonnut ympäristöään. On ollut aggressiivista käytöstä ja kahakoita. Joillakin alueilla on ollut jopa ihmissyöntiä. Eri aikakausien ja seutujen löydöistä ja ihmisen nykyisestä toiminnasta on kuitenkin vaikeaa tehdä yleisiä, kaikkialla päteviä päätelmiä ihmisten elämästä ennen valtioiden syntyä.
