Loistevalaisin

Wikipedia

Loisteputkivalaisin koostuu kuristimesta, kompensointikondensaattorista, sytyttimestä ja loisteputkesta. Sytytin sisältää häiriönpoistokondensaattorin.

Loisteputkessa valo tuotetaan pisaralla elohopeaa, joka kaasuuntuu sähköpurkauksen vaikutuksesta ja synnyttää UV-säteilyä, kun sähkö purkautuu sen läpi. Loisteputki toimii tasa-ja vaihtovirralla. Yleisin käyttötapa on 50/60 hertsin taajuudella. Nykyään ns. elektroniset liitäntälaitteet ovat lähes kokonaan syrjäyttäneet magneettiset kuristimet. Elektronisissa liitäntälaiteissa loisteputken läpi kulkeva virta on 20...100 kHz taajuista. Loistelamppu on täytetty kaasulla, esimerkiksi argonilla tai kryptonilla. Kaasua tarvitaan helpottamaan syttymistä ja pitämään sähköpurkaukset kurissa.

Loisteputken sisäpinta on päällystetty fluoresoivalla materiaalilla, joka muuttaa elohopeahöyryssä olevan sähköpurkauksen synnyttämän UV-säteilyn näkyväksi valoksi. Loisteputken sisäpinnassa olevan loisteaineen koostumus vaihtelee valon laadun ja sävyn mukaan.

[muokkaa] Sytytys

Kytkettäessa magneetisella kuristimella varustettuun valaisimeen jännite, sytyttimen sisällä olevat bi-metallikärjet ovat aluksi auki ja niiden välille syntyy 230V jännite. Sytyttimen sisällä olevassa kaasussa tapahtuu sähköpurkaus, joka lämmittää bi-metallia ja kärjet sulkeutuvat. Kärkien sulkeuduttua virta pääsee kulkemaan kuristimen ja loisteputken molemmissa päissä olevien lämmitysvastuksien kautta, jolloin ne lämpeävät.

Lämpeneminen höyrystää putkessa olevan elohopean. Koska virta kulkee myös kuristimen kautta, sen rautasydämeen muodostuu magneettikenttä. Jonkin ajan kuluttua bi-metallikärjet jäähtyvät ja avautuvat. Tällöin kuristimen magneettikenttä purkautuu muodostaen kuristimeen korkean jännitteen (ks. kuristimen/kelan toimintaperiaate) joka aiheuttaa sähköpurkauksen loisteputkessa, ja lamppu syttyy.

Loisteputken kaarijännite on n 60...120V, eli alhaisempi, kuin sytyttimen hohtopurkauksen syttymisjännite. Siis loistevalaisin on siirtynyt sytytysvaiheesta normaaliin valon tuottamiseen.

Elektroniset liitäntälaitteet muuttavat syöttöjännitteen loisteputkelle sopiviksi jännitteiksi. Pääsääntöisesti ne syöttävät hehkuille omat ja putkelle oman jännitteensä. Hehkujännitteet ovat ennen putken syttymistä n 6...12V suuruisia, putkijännite n 400...600V suuruinen. Putken syttymisen jälkeen jännitteet ovat alhaisempia. Jännitteet ovat riippuvaisia putken tehosta ja halkaisijasta (sisällä olevasta kaasusta).

Elektronisten liitäntälaitteiden etuina magneettisiin kuristimiin ovat korkea hyötysuhde, parempi loisteputken valontuottokyky, sinimuotoinen ottovirta ja vilkkumaton syttyminen.

[muokkaa] Energiansäästölamppu

Pääartikkeli: Energiansäästölamppu

Energiansäästölamput ovat pieniä loisteputkivalaisimia, joissa on integroituna elektroninen kuristin. Elektroninen kuristin toimii siten, että se muuttaa verkkosähkön taajuuden 50 hertsistä 20 kilohertsiin. Suurella taajuudella saavutetaan n 20% korkeampi valohyötysuhde ja värinätön valo.

[muokkaa] Katso myös

• Mustavaloloistelamppu
• Geisslerin putki