Salama

Wikipedia

Salama

Salama, vanhalta nimitykseltään myös pitkäinen, on ukkoseen ja joskus myös tulivuorenpurkauksen pölypilveen liittyvä sähköpurkaus, joka tasoittaa pilven jännite-eroja. Salama tunnetaan kirkkaasta ja terävärajaisesta, jonkin verran siksak-kuvioisesta valojuovasta taivaalla, välähdyksestä, ja kovasta jyrinästä. Ihmiset ovat aina pelänneet salaman tuhoisia vaikutuksia, sillä joskus se osuu maahan. Laittein tuotettua valokaarta ei yleensä kutsuta salamaksi.

Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä tuhansiin asteisiin, se laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon. Hyvin lyhyestä salamasta kuuluu vain paukahdus, mutta jos salama on kilometrejä pitkä, sen eri osista lähtenyt paineaalto ehtii kuulijan korviin eri aikana ja näin kuuluu pitkä jyrinä. Koska ääni ja valo kulkevat eri nopeuksilla ilmakehässä, ukkosen etäisyyden voi laskea salaman näkemisen ja jyrinän kuulemisen välisestä ajasta: kilometri kolmessa sekunnissa.

Animoitu salama.

Salamakuvio.

[muokkaa] Salamatyypit

• elosalama, pimeässä yössä näkyvä kaukainen viivasalama, jonka jyrinää ei kuulla.
• haarukkasalama, maasalama, jonka iskujen kanavien alaosat ja iskukohdat poikkeavat ensimmäisestä iskusta. Tämän takia salama näyttää haarukoituvan.
• helminauhasalama, ryhmä peräkkäisiä, nauhalta näyttäviä valopilkkuja.
• hämähäkkisalama, pilvi- tai ilmasalama, joka purkautuu pilven pintaa pitkin voimakkaasti haarautuen.
• kajosalama , yläsalamoihin kuuluva nopea, vaakasuoraan kasvava heikko valorengas ilmahehkukerroksessa (noin 90 km), jonka aiheuttaa pääsalaman sähkömagneettinen pulssi. Ei erotu paljain silmin. Havaittu samassa yhteydessä kuin keijusalama ja viuhkasalama.
• kalevantuli, pimeässä yössä näkyvä kaukainen salamaniskun valonkajo ilman jyrinää.
• keijusalama, yläsalamoihin kuuluva heikko valoilmiö, joka esiintyy erittäin laajan ja voimakkaan ukkosalueen yläpuolella ja liittyy tavallista voimakkaampaan salamaan, luultavasti positiiviseen ukkosen loppuvaiheessa. Esiintyy yksin tai muutaman ryhmässä korkeana suihkulähdemäisenä patsaana ja sisältää jonkin verran korkeusrakennetta. Väri on lähinnä punainen.
• nauhasalama, tavallinen moni-iskuinen maasalama, jonka kanava liikkuu tuulen vaikutuksesta siten, että peräkkäiset iskut ehtivät siirtyä hiukan toisiinsa nähden.
• pallosalama, pitkäikäinen, jopa useita sekunteja kestävä, alle 50 cm:n halkaisijaltaan oleva, punertava pallonmuotoinen, ilmavirtausten mukaan liikkuva salama, joka esiintyy maan pinnan lähellä. Ilmiö on erittäin harvinainen, ja sille ei ole löydetty vielä selitystä.
• pintasalama, epämääräinen, mutta suhteellisen kirkas pilven valaistuminen pilvisalaman yhteydessä. Ei siis itsessään ole salama (tai purkaus).
• viivasalama, tavallinen maasalama, jonka kanava näkyy yhtenäisenä (tuuli ei siirrä sitä peräkkäisten iskujen välillä).
• viuhkasalama, yläsalamoihin kuuluva heikko sininen välähdys, joka suuntautuu kapeana viuhkana ukkospilven yläpinnalta 40-50 km:n korkeuteen. Nousunopeus 100 km/s. Hyväksyttyä selitystä ei vielä ole.

[muokkaa] Salaman värit

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Salamoita on havaittu useissa eri väreissä, ja niille on myös löydetty selitys

• Valkoinen: Johtuu siitä, että ilma on kuiva. Tällöin salama on vaarallisimmillaan, koska maastokin on kuivaa.
• Punainen: Yleisin havaittava salaman väri, johtuu salaman kulkemisesta vesisateen läpi.
• Sininen: Johtuu salaman kulkemisesta raesateen läpi.
• Keltainen: Johtuu salaman kulkemisesta ilmassa leijuvan pölyn läpi.

[muokkaa] Väitetyt mustat salamat

Jotkut jopa väittävät nähneensä mustan, eli siis valottoman salaman. Tällaista ilmiötä tuskin todellisuudessa on. Mustan salaman näkeminen on kuitenkin selitettävissä sillä, että salama välähtää niin lähellä, että kirkkaudesta häikäistyneinä näkösolut eivät toimi, vaan silmä näkee alueen mustana. Samanlainen ilmiö voi tulla katsoessa Aurinkoon. (Tämä on kuitenkin haitallista silmille, eikä sitä pidä missään tapauksessa kokeilla.) Kyseessä voi olla myös kirkkaana nähdyn salaman tumma jälkikuva verkkokalvolla.

[muokkaa] Salamanisku

Koska salama on sähkövirtaa, se aiheuttaa samanlaisia vammoja kuin sähköisku. Se voi aiheuttaa palovammoja ja vakavimmillaan sydänpysähdyksen ja hengityspysähdyksen. Salamaniskulta voi suojautua esimerkiksi sulkeutumalla autoon tai asuntovaunuun, joiden metallikuori toimii Faradayn häkkinä eikä päästä sähkövirtaa sisälle. Myös lentokoneet ja katetut metalliveneet ovat turvallisia. Ulkona ollessa puun alle suojautuminen tai sateenvarjon käyttäminen voivat altistaa salamaniskulle, joten aukealle kyykistyminen on turvallisin tapa suojautua. Polkupyörää tai moottoripyörää ei suositella käytettäväksi. Salaman iskiessä taloon se pyrkii kulkeutumaan johtavia rakenteita kuten savupiippua tai antennia pitkin maahan, joten tulisijoista, ulkoantenniin kytketyistä TV- ja radiolaitteista pitäisi pysyä etäällä. Muidenkin sähköverkkoon kytkettyjen sähkölaitteiden käyttöä suositellaan vältettäväksi.^[1]

[muokkaa] Etäisyyden arviointi itse

Salamaniskun etäisyys kilometreinä lasketaan seuraavasti: salaman välähdyksestä jyrähdykseen kuluva aika sekunteina jaetaan kolmella. Tämä perustuu siihen, että äänen nopeus on ilmassa noin kilometri kolmessa sekunnissa (343 m/s), kun taas välähdys etenee valonnopeudella. Ukkosen lähestymistä tarkkaillessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, näyttävätkö pilvet tulevan siitä suunnasta, missä salamoi ja jyrisee. Ukkosen jyrinä kuuluu 10–20 km:n päähän.

Ukkospilvi on alaosastaan musta pilvi, jonka yläosassa on usein alasimen muotoinen kuituinen osa. Ukkospilvien valkeat yläosat näkyvät jopa 30–300 km:n päähän, jos näkyvyys on hyvä, mikä ei ole tavallista ennen ukkosta. Vasta 10–30 km:n etäisyydeltä näkyy ukkospilven mustanharmaa alapuoli, ja siltä etäisyydeltä ukkospilvi voi saavuttaa havaitsijan 10–60 minuutissa. Jos taivaalle ilmestyy kesällä jykeviä valkeitakin kumpupilviä siinä suunnassa, mistä kylmän rintaman on luvattu tulevan, ukkosta voi olla tunnin parin päästä.

[muokkaa] Etäisyyden arviointi laitteilla

Salamanisku synnyttää varsinkin alemmille radiotaajuusalueille suhteellisen voimakkaan sähkömagneettisen impulssin. Yksinkertaisin salamoinnin ilmaisin on AM-radiovastaanotin, jota harjaantunut ukkoshavaitsija voi käyttää välähdyksen korvikkeena iskun etäisyysmääritykseen.

Radiosta kuuluva hetkittäinen räsähtely voi kertoa lähestyvästä ukkosesta, joka on alle 150 km:n päässä. Se kertoo ukkosen tulevan kohdalle parin tunnin tai muutaman tunnin kuluttua, jos se liikkuu suoraan kohti.

Television kuvan pätkiminen ja ajoittaiset häiriöt kuvassa kertovat, että melko lähellä, linkkiasemien kantaman päässä, ehkä alle 100 km:n päässä ukkostaa.

Ukkosen tarkkaan paikantamiseen soveltuvat laitteet ovat maallikolle liian kalliita, mutta tietoa niistä löytyy Internetistä.

Säätutkan kuvassa ukkospilvi näkyy täplämäisenä tai pitkulaisena erittäin rankan sateen alueena. Salamapaikannin, joka on sadetutkaa yksinkertaisempi, näyttää salamaniskun etäisyyden ja suunnan.

Yksinkertainen salamapaikannin mittaa impulssin aaltomuodon, josta se tunnistaa salamaniskun muista häiriöistä, mittaa impulssin voimakkuuden kahdella eri taajuudella parinsadan kilohertsin tienoilla ja laskee kahden eri taajuuden pinta-aallon voimakkuuksien suhteista iskun todennäköisen etäisyyden, iskun suhteellisen energian ja maasalaman polariteetin sekä kahden ristikkäisen vastaanotinantennin avulla suuntiman. Salamapaikannin kertoo tietokoneelle dataväylän kautta mittaustiedot iskusta, ja niistä kotitietokone piirtää kartalle todennäköisen iskupaikan ja näyttää iskusta muun oheisinformaation. Meteorologiset laitokset käyttävät kolmiomittausta, jossa useamman salamapaikanninvastaanottimen lähettämä tieto kertoo asemalta saadun suuntiman ja tarkan kelloajan, josta tuloaikaerojen ja suuntimien avulla voidaan laskea iskun paikka kahden kilometrin tarkkuudella.

Salamapaikantimen tuottamista reaaliaikaisista kartoista voi helposti seurata salamoinnin etenemistä maantieteellisesti. Salamapaikantimen havaintoalueen säde on yleensä muutama sata kilometriä. Eri maiden paikanninverkkojen tuottamia tietoja voidaan yhdistää ja saada tietoa kokonaisten maanosien, esimerkiksi Euroopan salamointitilanteesta.

[muokkaa] Etäisyyden arviointi satelliittikuvista

Verkossa on myös muutaman tunnin jäljessä olevia sääsatelliittien kuvia. Yksittäiset ukkospilvet näkyvät kuvissa suurehkoina valkeina pyöreinä läikkinä, jotka leviävät vähitellen. Usein ukkospilvet ovat rykelmissä. Rykelmä on usein pitkulainen niin että pilvien kulkusuunnassa näkyy monta ukkosta peräkkäin tai melkein peräkkäin. Ukkossade on rankimman sateen alue. Jos se näyttää tulevan peräkkäisistä kuvista päätellen kohti, on syytä varautua ukkoseen. Pieni sadeläikkä kahdentoista aikaan voi ukkostaa rajusti kello kuuden aikaa siirryttyään ensin pilvien liikkeen mukana.

[muokkaa] Salamalta suojautuminen

[muokkaa] Sisätiloissa

Salamalta suojautumiseksi kannattaa pyrkiä sisälle tai olla sisällä ukkosen jyrinän ajan, ja varsinkin silloin, kun salaman iskun ja jyrinän väliaika on lyhyt. Sisällä kannattaa erityisesti välttää oleskelua metrin-parin päässä tai lähempänä pistorasioita, joista salama usein iskee sisään. Myös lampun alla on turvatonta. Salama voi tulla sisään vesihanan tai suihkun kautta, näitä ei kannata käyttää ukkosella. Uunin lähellä on vaarallista, koska savupiippu johtaa monesti sähköä. Kostea kellari on ukkosella turvaton, koska salama voi johtua sinne. Sisällä kannattaa sulkea ikkunat ja ovet ukkosella, jottei salama iske suoraan sisään. Parvekkeella on vaarallisempaa kuin kokonaan sisällä. Auto on yleensä melko turvallinen salamaa vastaan.

[muokkaa] Hakeutuminen suojaan ulkona

Salama on taipumus iskeä paikkoihin, jotka ovat ympäristöään korkeammalla, mutta joskus salama on iskenyt esimerkiksi kahden pilvenpiirtäjän väliin. Sivuisku voi tulla korkean paikan lähelle. Salama voi pompata kirkon tornista, ja iskeä aivan kirkon viereen. Erityisen vaarallista on seistä ukkosella aukiolla, jossa seisoja itse on korkein paikka. Niinpä esimerkiksi jalkapallokenttä tai pysäköintialue ovat vaarallisia ukkosella. Mäellä on vaarallisempaa kuin alavammalla maalla. On myös vaarallista olla yksittäisen korkean puun tai maston lähellä ukkosella. Korkean rakennuksen metallitikkaiden tai vesirännin lähellä on vaarallista. Turvallisin etäisyys on puun korkeuden päässä puusta, eli paikassa, jossa puu näkyy 45 asteen kulmassa. Vaarallista on myös olla suurten metallirakennelmien, esim. rautakaiteen lähellä, tai seisoa sähköä johtavassa vetisessä ojassa.

Jos alkaa ukkostaa vesillä liikuttaessa, kannattaa pyrkiä lähimpään rantaan maihin. Uiminen ukkosella on hyvin vaarallista, sillä salama etenee vedessä kauas.

[muokkaa] Erityinen salamaniskun vaara

Salamanisku ei välttämättä varoita tulostaan. Ennen iskua sähkökentän voimistumisen saattaa kuitenkin havaita hiuksien nousemisesta pystyyn. Myös ihokarvat nousevat pystyyn, mikä aiheuttaa kihelmöivän tunteen. Jos lähistöllä on maahan koskettavia suuria metalliesineitä, ne rupeavat päästämään rätisevää ääntä, mikä johtuu koronapurkauksesta. Tällöin on syytä kyyristyä heti maahan, jalat yhdessä, tai hakeutua alemmaksi, jos ollaan korkealla paikalla.

[muokkaa] Salaman symboliikkaa

Zeuksen ase on päästään haarautuva salama

Salama on yleinen voiman symboli, jota on käytetty vuosituhannet. Salama on liittynyt yliluonnollisena ja voimakkaana pidettyyn ukonilmaan. Salama on monissa kulttuureissa ilman tai ukkosen jumalan tekemä. Jumala voi heittää salaman, tai salama voi tulla jumalan aseesta tai muusta jumalan toiminnasta.

Salamaa kuvataan usein siksak- eli sahalaita-kuviolla. Tästä kuviosta on lukemattomia muunnoksia. Usein salaman kuvalla on terävä kärki. Terävä kärki osoittaa usein suuntaan, johon salaman ajateltiin suuntautuvan tai iskevän. Toinenkin kärki saattoi olla terävä, tai tylppä. Kärjessä voi myös olla nuolen tai keihään kärkeä muistuttava kuvio.

Siksak-viiva on ikivanha ja "primitiivinen" symboli. Piirtämistä opettelevat lapset tekevät usein siksak-viivoja ikään kuin luonnostaan. Transsitilassa, migreenissä ja joissain muissa poikkeavissa tiloissa voi nähdä näköharhoina sahalaita-kuvioita, joten ne ovat jollain tavoin ihmisen psyykeen kannalta merkittäviä. Transsi on ollut merkittävä osa monia shamanistisia kulttuureita, ja transsitilaa on pidetty arkitodellisuutta todellisempana henkiulottuvuutena. Sahalaita-kuvio ja siten myös sitä muistuttava salama onkin voitu käsittää eräiksi maailman perimmäisistä ilmiöistä.

Sahalaitaa on piirretty esimerkiksi kallioihin jo tuhansia vuosia sitten. Salaman ja mystisten näkyjen lisäksi se on symboloinut paljon muutakin, kuten vettä, tulta, auringon säteitä ja käärmeitä. Sahalaita-kuviollisten käärmeiden, kuten kyyn, on usein uskottu liittyvän tavalla tai toisella ukkoseen, taivaaseen ja jumaliin. Vaikka käärmeitä on usein pelätty, inhottu ja vihattu, on niitä usein samalla myös arvostettu. Esimerkiksi Gilgamesh-eepoksessa käärme on kuolemattomuuden vertauskuva; muut kuolevat, mutta käärme vain luo nahkansa ja jatkaa matkaansa. Karjalan kalliopiirroksissa esiintyy kuvia, joissa on sekä käärmeen että salaman piirteitä.

Yksi yleinen ja laajalle levinnyt vanha siksak-viivan muunnos, joka yleisesti yhdistetään salamaan, on päästään kahdeksi tai kolmeksi haarautuva salama. Salaman haarautuminen voi joissain tapauksissa liittyä maailmankuvaan, jossa maailman muodostaneet vastavoimat syntyvät samasta lähteestä. Kahdeksi haarautuva salama voi olla tällaisen maailmansynty-tapahtuman kuva. Salaman haarat voivat "myöhemmin" myös törmätä tai jopa kietoutua toisiinsa, ikään kuin ottaen yhteen tai rakentaen yhdessä kudosta, josta maailma muodostuu.

Ukonvaaja Mannheimin vaakunassa

Salaman tunnuksena tunnetaan myös lyhyt, vain kaksi suoraa kulmaa käsittävä siksak-viivan "pätkä". Se tunnetaan Euroopassa germaanisilta kansoilta. Kuvion nimitys on saksan kielessä wolfsängel eli "suden koukku", "sudenhaka". Toinen nimitys on donnerkeil, suomeksi ukonvaaja, englanniksi thunderbolt. Ukonvaajan käsite on ikivanha, ja se tunnettiin muinoin lähes kaikkialla Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ukonvaaja oli salaman kärki, yleensä kiviesine, jonka jumala heitti ukkosella maahan.

Saksalaisen sudenhaka-kuvion alkuperä on tuntematon. Se saattaa olla sukua samantapaiselle, myös germaanien tuntemalle kuviolle, sieg-riimulle. Sudenhaka on monessa keskiaikaisessa saksalaisessa vaakunassa. Ajatus ukonvaajasta juuri kaksipäisenä salamana on kuitenkin laajalle levinnyt, se tunnetaan myös Aasiassa.

Buddhalainen Vajra on kaksikärkinen salaman tunnus samaan tapaan kuin saksalainen "sudenhaka". Vajra merkitsee sekä ukonvaajaa, että timanttia. Sana Vajra on sukua suomen sanalle vasara.

Hakaristin jotkin muunnokset ovat muodostuneet kahdesta tai useammasta risteävästä ukonvaajasta tai pitemmästä siksak-viivasta. Tällainen kuvio on kuten pyörivä ukonvaaja. Hakaristi onkin toisinaan, esimerkiksi Pohjois-Euroopassa, käsitetty salaman tai ukkosenjumalan pyörivän aseen kuvaksi. Hakaristiä on käytetty myös pallosalaman kuvana, sillä se yhdistää salaman ja pyörimisen ideat. Esimerkiksi eräät slaavilaiset ukkosmerkit, jotka kuvaavat pallosalamaa, muistuttavat hakaristiä.

Sähkön tultua tunnetuksi tuli salaman kuvasta sähkön merkki, jolla yleensä varoitettiin sähkön vaarallisuudesta. Muinaisista kuvioista sähkön merkki muistuttaa yleensä lähinnä sieg-riimua.

Slaavilainen ukkosmerkki on pallosalaman kuva.

Kansallissosialistit eli natsit käyttivät ahkerasti tunnuksinaan monia salaman symboleja, kuten ukonvaajaa, hakaristiä ja sieg-riimua. Natsit käyttivät myös aurinkopyöriä, jotka on toisinaan samaistettu pallosalamaan. Näistä merkeistä monet saivat tällöin poliittisen aatteen tunnuksen leiman, joka on edelleen voimakas.

Pohjoismaissa tunnettu tursaansydän liittyy luultavasti salaman symboliikkaan. Siinä korostuu ajatus salamasta jumalan nuolena. Katso myös: Tuohikirje 292

Muita merkityksiä:

• Salaman symbolia muistuttava siksak-viiva on nykyisin myös vastakkainasettelun tai vihan merkki.
• Natsien SS-joukkojen tunnuksena oli kaksi sieg-riimua, jotka muistuttivat salamoiksi muotoiltuja s-kirjaimia.
• Venäjällä aurinkopyörää muistuttavaa ukkosmerkkiä käytettiin torjumaan salamaniskuja.
• Hengenvaarasta (esim. korkeajännitteestä) varoittavassa varoituskilvessä on salamasymboli kolmion sisällä.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Suojautuminen salamalta Ilmatieteen laitos. Viitattu 21.7.2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salama.

Wikikirjastossa on aihe:

Erätaidot/Salamalta suojautuminen

• Tukes: Ukkossuojaus