Lohtajan ampuma-alue

Wikipedia

Lohtajan ampuma-alue on Suomen ilmatorjunnan ampuma-alue Lohtajan kunnassa. Se sijaitsee Vattajanniemellä, joka on muodostunut jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten. Alueella vuodesta 1763 alkaen, on maa noussut merestä veden perääntyessä noin 1,5 kilometriä

Ilmatorjunta-aselajun ensimmäiset kovapanosammunnat ammuttiin Suomenlinnassa Länsi-Mustasaaressa 16. syyskuuta 1927. Myöhemmin ammunnat siirrettiin Perkjärven ampuma-alueelle. Keväällä 1930 tykistöntarkastaja V P Nenonen pyrki löytämään ilmatorjunnalle soveliaampaa ampuma-aluetta, millaiseksi löytyi Muurilan kylä, jonka pohjoispuolella oli Kipinolan järvi. Siellä ilmatorjunta harjoitteli talveen 1939 saakka.

Sotien jälkeen ilmatorjunnan ammunnat siirtyivät pääosiksi Santahaminaan, mikä oli kuitenkin meriliikenteen kasvun vuoksi ongelmallista. Myös ampumasektori oli kapea. Korvaavaa ampuma-aluetta ryhdyttiin etsimään Hankoniemestä, Rovajärveltä ja Pohjanlahden rannikolta.

Vattajanniemen eduiksi todettiin yli 180° ampumasektori sekä se, että niemessä on vain kalanjalostustehdas sekä merivartioasema. Lisäksi Laajalahden lentokenttä ei ole kuin 20 km:n päässä, mihin maalinhinauskoneet voivat laskeutua. Myös rautatieasema raskaisen joukkojenkuljetusten tueksi on lähellä.

Puolustusministeri määräsi 22. tammikuuta 1952 alueesta sovittavaksi paikallisten asukkaiden kanssa. Siitä lähtien Lohtajan ampuma-alue on ollut ilmatorjuntajoukkojen pääharjoitusalue.

Lohtajan ampuma-aluetta käytettiin 2005 220 vuorokautta. Sen pinta-ala on noin 1 400 hehtaaria. ^[1]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Reserviläinen 1/2007, sivu 7 via STT, Janne Linnovaara via Puolustusministeriö