Lehtikuuset
Wikipedia
| Lehtikuuset | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Japaninlehtikuusi (Larix kaempferi) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Lehtikuuset Wikispeciesissä |
Lehtikuuset (Larix) on yksi mäntykasvien (Pinaceae) suvuista, jonka lajeja kasvaa lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lajit
Lehtikuusia on 10 lajia, alalajia tai muunnosta.[1] Yhteensä lehtikuusia on 10–14 lajia; tähdellä merkittyjä eivät kaikki kasvitieteilijät pidä omina lajeinaan.lähde? Lehtikuuset jaettiin ennen kahteen ryhmään käpysuomujen pituuden mukaan, mutta uudemmat geneettiset tutkimukset eivät tue tätä jakoa. Nykyään lehtikuuset jaetaankin Uuden ja Vanhan maailman lajeihin ja käpyjen ja käpysuomujen kokoa pidetään vain sopeutumina ympäristöön. Monet lajit risteytyvät helposti keskenään.[2] Tunnetuin näistä hybrideistä on Larix x marschlinsii, joka on syntynyt Larix decidua ja Larix kaempferi -lajien risteytymänä.
[muokkaa] Euroopan ja Aasian lajeja
- Larix decidua – euroopanlehtikuusi (syn. Larix europaea)
- Larix gmelinii – dahurianlehtikuusi (syn. Larix dahurica)
- Larix gmelinii var. japonica – kurilienlehtikuusi
- Larix griffithii (syn. Larix griffithiana)
- Larix himalaica *
- Larix kaempferi – japaninlehtikuusi (syn. Larix leptolepis)
- Larix kongboensis *
- Larix mastersiana
- Larix potaninii
- Larix principis-rupprechtii *
- Larix sibirica – siperianlehtikuusi
- Larix speciosa *
[muokkaa] Pohjois-Amerikan lajeja
- Larix laricina – kanadanlehtikuusi
- Larix lyallii
- Larix occidentalis
[muokkaa] Kasvualueet
Lehtikuusia kasvaa luontaisesti viileillä ja subarktisilla alueilla,[3] kuten Kanadassa ja Venäjällä. Suomea lähinnä alkuperäisenä kasvaa siperianlehtikuusia (Larix sibirica) Äänisen itärannalla. Lehtikuuset kasvavat parhaiten ravinteikkailla seuduilla.[4] Osa lajeista kasvaa myös kuivilla seuduilla.[2] Lehtikuuset viihtyvät runsasravinteisissa rinteissä, mutta myös vettä hyvin läpäisevillä tasaisilla mailla. Pääsääntöisesti ne eivät kuitenkaan selviä savimailla tai liian karuilla mailla.[5]
[muokkaa] Eri lajien kestävyys Suomessa
Suomessa amerikkalaiset lajit eivät ole pärjänneet kovinkaan hyvin, eurooppalaiset ja aasialaiset paremmin.[4] Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan Suomessa arimpia lehtikuusilajeja ovat lännenlehtikuusi ja japaninlehtikuusi, kestävimpiä ovat kanadanlehtikuusi ja siperianlehtikuusi.[5] Verrattuna kotimaisen kuusen kasvuun Metsäntutkimuslaitoksen kokeiden mukaan euroopan- ja siperianlehtikuusen kasvu oli yli 20 % parempi ja muutkin lehtikuusilajit ovat kasvaneet lähes yhtä hyvin kuin kuusi.[5]
[muokkaa] Ulkonäkö ja ominaisuudet
Lehtikuuset ovat puita, jotka saavuttavat 15–50 metrin korkeuden. Monilla lajeilla korkeus jää kuitenkin vain 6-25 metriin.[2] Ne muistuttavat kasvutavaltaan kuusia. Lisäksi ne ovat nopeakasvuisia puita ja kestävät talvisia oloja hyvin.[6]
Lehtikuusilla on havupuille poikkeuksellisen pehmeät ja hennot vaaleanvihreät neulaset, jotka muuttuvat syksyllä keltaisiksi ja varisevat talveksi. Myös neulasten pudottaminen on poikkeuksellista havupuiden keskuudessa. Lehtikuusilla on myös oksien luontainen nuorennus nopeaa ja ne siis pudottavat oksiaan jatkuvasti.[6] Kuten lehtipuilla, myös lehtikuusilla on vähäinen valontarve lepokauden aikana.[7]
Eri lajit voidaan erottaa toisistaan esimerkiksi käpyjen perusteella.[2] Lisäksi esimerkiksi euroopanlehtikuusilla runko on mutkainen, kun taas siperianlehtikuusien runko on aina suora.[6]
[muokkaa] Uhat
Lajit ovat lahonkestäviä, mutta niihin voi tulla erilaisia sieniä.[4] Oikeastaan vain sydänpuu on lahonkestävää, mutta lehtikuusen lahonkestävyys perustuukin sen suureen sydänpuun osuuteen.[1] Pintapuuhun sitten tuleekin herkästi väri- ja lahovikoja.[1] Mesisienien ja kääpien lisäksi tuhojaan tekevät muun muassa jotkin kirvat ja lehtikuusenkoi. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa kaikkiin lehtikuusilajeihin tuli lehtikuusensyöpää, mutta vain euroopan- ja lännenlehtikuuseen jäi pysyviä vikoja.[5] Puissa oleva voimakas pihka pitää myyrät loitolla, mutta hirville puolestaan puut kelpaavat ruuaksi.[4]
[muokkaa] Käyttö
Lehtikuusia käytetään useimmiten yksittäis- ja puistopuina, osa lajeista soveltuu myös viljelymetsiin.[2] Lehtikuuset ovat olleet tyypillisiä puita vanhoissa puistoissa ja puutarhoissa, mutta pieneen puutarhaan ne eivät sovellu suuren kokonsa vuoksi.[6] Siperianlehtikuusta ja hyvin samankaltaista euroopanlehtikuusta (Larix decidua) kasvatetaan Suomessa yleisesti istutusmetsissä ja koristepuuna. Siperianlehtikuusi on Suomessa eniten viljelty ulkomainen puulaji.[4] Lehtikuuset ovat tärkeitä saha- ja kuituteollisuuden raaka-aineita, lisäksi ne soveltuvat paperi- ja selluteollisuuden käyttöön, paperiteollisuuteen tosin vain pieninä määrinä muun havupuun seassa.[1] [4] Puuainetta käytetään esimerkiksi sisätiloissa paneelina ja parkettina.[1] Lehtikuusia voidaan käyttää rakennusmateriaalina kohteissa, joissa tarvitaan lahonkestävyyttä, aikaisemmin niitä on käytetty esimerkiksi laivanrakennukseen.[1][4] Bonsaipuina käytetään yleensä japanin- ja euroopanlehtikuusia.[8]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Metla: Larix - Lehtikuuset (luettu 25.12.2007)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko ja Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura 1992. s. 74-77
- ↑ The Gymnosperm Database: Larix (luettu 18.12.2007)
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 Aki Vanhatalo: Lehtikuusen kasvatus herättää kiinnostusta. Lusto (Länsi-Suomen metsänomistajien lehti) 1/2002
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 Metla: Lehtikuusilajien menestyminen Suomessa (luettu 25.12.2007)
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 Pentti Alanko ja Pirkko Kahila: Palavarakkaus ja särkynytsydän sekä muut perinteiset koristekasvit. Tammi 1992. s. 25
- ↑ Martti Sivonen: Bonsai - johdatus ruukkupuiden kasvatukseen. Kustannusosakeyhtiö Kureeri 1998. s. 100
- ↑ Gordon Owen: Growing Classic Bonsai. Angus 2003. s. 62
