Laskostuminen
Wikipedia
Laskostuminen on signaalinkäsittelyssä liian pienestä näytteenottotaajuudesta johtuva signaalin vääristyminen. Kun analogisesta signaalista otetaan näytteitä näytteenotto- ja kvantisointipiirien avulla, näytteenottotaajuuden tulee Nyquistin teoreeman mukaisesti olla vähintään kaksinkertainen näytteistettävän signaalin taajuuteen verrattuna. Tätä harvempi näytteenotto tai korkeampi signaalin taajuus johtaa siihen, että värähtelyjaksosta saadaan vähemmän kuin kaksi näytettä, eikä alkuperäistä signaalia otettujen näytteiden perusteella enää millään keinolla voida palauttaa. Liian korkeasta taajuudesta otetut näytteet muodostavat samanlaisen näytejonon kuin näytteenottotaajuuden monikerran verran matalampi taajuuskin eikä näitä osasignaaleja voida erottaa toisistaan. Näytteenottotaajuuden monikerran verran toisistaan poikkeavia taajuuksia kutsutaan nimellä aliakset koska näitä taajuuksia vastaavat signaalit summautuvat näytteenotossa.
Laskostumisen välttämiseksi signaali on suodatettava ennen näytteistämistä niin, että signaalin kaistaleveys toteuttaa Nyquistin teoreeman vaatimukset.
Radiotekniikassa laskostumisehdot ja Nyquistin teoreema saavat hieman erilaisen muodon käytettäessä kvadratuurinäytteistystä. Kompleksisten signaalien alinäytteistyksestä johtuvalle taajuussiirtymällä termi laskostuminen on hieman harhaanjohtava, esim. lukualueen ylittymisen yhteydessä käytettävä "ylivuoto"-termi kuvaa paremmin ilmiötä.
