La Bayadère
Wikipedia
La Bayadère eli Bajadeeri (Temppelitanssijatar, ven. Баядерка - Bayaderka) on baletti, jonka koreografian on tehnyt Marius Petipa ja musiikin säveltänyt Ludwig Minkus. Baletin esitti ensimmäisen kerran Mariinski-teatterin baletti Pietarissa, Venäjällä, 4. helmikuuta 1877. Bajadeerin kuuluisimpia kohtauksia ovat muun muassa klassikon asemaan noussut Varjojen valtakunta (engl. The Kingdom of the Shades), pronssijumalan tanssi (engl. Dance of the Golden Idol), Nikiyan kuolema ja viimeisen näytöksen Grand pas d'action.[1]
Bajadeerista on tehty sen esityshistorian aikana useita versioita. Balettia ovat muokanneet muun muassa Marius Petipa (1900), Alexander Gorski ja Vasili Tikhomirov (1904), Agrippina Vaganova (1932), Vakhtang Chabukiani ja Vladimir Ponomarev (1941), Rudolf Nurejev (kohtaus Varjojen valtakunta) (1963), Natalia Makarova (kohtaus Varjojen valtakunta) (1974), Natalia Makarova (1980), Rudolf Nurejev (1992) ja Sergei Vikharev (2001), joista viimeinen oli rekonstruktio Petipan baletista vuodelta 1900. Nykyään Bajadeerista esitetään lähinnä Chabukianin ja Ponomarevin venäläistä versiota vuodelta 1941 tai Natalia Makarovan American Ballet Theatrelle tekemää versiota vuodelta 1980.
Bajadeeri on kuulunut useina vuosina Suomen Kansallisbaletin ohjelmistoon.
[muokkaa] Juoni
Bajadeeri sijoittuu tarunomaiseen Intiaan. Baletti kertoo temppelitanssijattaresta eli bajadeerista Nikiyasta, joka rakastuu sotasankari Soloriin. Nikiya ja Solor vannovat toisilleen rakkaudenvalan, mutta radza eli hallitsija haluaa tyttärensä Gamzattin menevän naimisiin Solorin kanssa. Papiston ylibramiini, joka on itse rakastunut Nikiyaan, paljastaa radzalle Solorin ja Nikiyan rakkauden. Gamzatti ja radza päättävät, että tanssijattaren on kuoltava. Nikiyan tanssiessa Solorin ja Gamzattin kihlajaisissa hänelle annetaan kukkakori, jonka sisällä oleva myrkkykäärme puree Nikiyaa. Ylibramiini tarjoaa naiselle vastamyrkkyä, mutta Nikiya valitsee mieluummin kuoleman.
Nikiyan kuoleman jälkeen Solor näkee rakastetustaan näyn Varjojen valtakunnassa, ja uuden näyn hääseremonian aikana. Jumalat, jotka ovat suuttuneet tanssijattaren murhasta, rankaisevat hääväkeä tuhoamalla temppelin. Kaikki temppelissä olevat henkilöt kuolevat, ja baletin viimeisessä kohtauksessa Nikiyan ja Solorin henget ovat ikuisen rakkauden jälleen yhdistämiä.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Gerard Charles: La Bayadère 1998. BalletNotes. Viitattu 15.5.2007. (englanniksi)
