Kungfu
Wikipedia
Kungfu (功夫, pinyin: gōngfū) on yhteisnimitys Kiinasta lähtöisin oleville taistelulajeille. Nimi merkitsee suomeksi ""hyvä työ"" tai ""pitkä työ"". Tämä viittaa kungfun vaatimaan vuosien pitkäjänteiseen ja kärsivälliseen harjoittelemiseen. Periaatteessa kungfua voi olla siis jokin muukin kuin taistelutaitojen harjoittelu. Sanaa käytetään vastaavana yläkäsitteenä kuin japanilaisia lajeja tarkoittava budo tai korealaisia lajeja tarkoittava mudo.
Kiinassa on monia temppeleitä, joissa opetetaan kungfua. Jotkut buddhalaiset munkit ovat omaksuneet useita alun perin soturien käyttämiä harjoitteita parantaakseen terveyttään ja keskittymiskykyään ja sitä kautta henkisten harjoituksiensa laatua. Tunnetuin kungfu-temppeli on Shaolinin temppeli Kiinassa, jonka soturimunkeista kerrotaan lukuisia tarinoita. Suurin osa kungfun tyylisuunnista on kuitenkin kehittynyt temppelien ulkopuolella. Tyylejä onkin Kiinassa erittäin monia.
Kungfu on levinnyt nykypäivänä jo moniin maihin; myös Suomessa on lajin harjoittajia. Länsimaihin kungfu tuli vasta 1900-luvulla. Jotkin kungfu-tyylit ovat elpyneet juuri länsimaisten oppilaiden ansiosta.
Parhaiten kungfu tunnetaan hongkongilaisista, esimerkiksi Bruce Leen ja Jackie Chanin tähdittämistä toimintaelokuvista.
[muokkaa] Kungfu-tyylit ja harjoittelu
Kungfu-tyylejä on useita; ne saattavat poiketa toisistaan hyvinkin suuresti. Jotkin tyylit sisältävät paljon akrobatiaa; toisissa aseilla harjoittelu aloitetaan varhain ja joissakin vasta vuosien harjoittelun jälkeen. Jotkin suuntaukset keskittyvät yksinkertaisiin käsitekniikoihin, toiset taas monimutkaisiin liikesarjoihin. Suomessa harrastettavia tyylejä ovat wingtsung, shaolin, bajiquan, changquan, Shaolin-wing chun, wing tsun, junfan, man seer kung, manxiong, wing chun, manxiong, "Progressive Wing Tsun System", qigong/chikung, sanda/sanshou, shaolinquan, choyleefut, taishinmun, tang lang, baiji, tanglangquan, taijiquan, yiquan ja thieulam. Osa tyyleistä on nimetty eläinten mukaan kuten lohikäärme, kotka, tiikeri, kurki, apina, leopardi, käärme ja rukoilijasirkka. Tyylejä on toki monia muitakin. Eläintyyleissä pyritään kopioimaan kyseisen eläimen liikeratoja ja hyökkäystekniikoita. Usein eläintyyliksi lasketaan myös humala eli "Drunken Fist!". Humala eroaa varsinaisista eläintyyleistä siten, että siinä ei matkita eläintä, vaan humaltunutta ihmistä.
Perinteisesti joissakin tyylisuunnissa kiinalaiset kungfu-mestarit ovat olleet myös lääkäreitä. Näissä tyyleissä käsitelläänkin jonkin verran anatomiaa ja kiinalaista lääketiedettä, mutta erot eri opettajien ja tyylien välillä ovat suuria: Toisissa korostetaan teknisen muodon puhtautta, kun taas toisissa keskitytään epämuodollisemman kamppailuvalmiuden omaksumiseen.
