King Diamond (yhtye)
Wikipedia
 |
||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tiedot | ||||||||||||
| Toiminnassa: | 1985– | |||||||||||
| Tyylisuunta: | metallimusiikki | |||||||||||
| Tyylilaji: | Heavy metal Power metal Progressiivinen metalli Shock rock Horror Metal |
|||||||||||
| Kotipaikka: | Tanska/Yhdysvallat | |||||||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||||||
| Jäsenet | ||||||||||||
|
||||||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||||||
|
||||||||||||
King Diamond on tanskalainen heavy metallia soittava yhtye. Sen on perustanut itse King Diamond Mercyful Faten hajoamisen jälkeen.
King Diamondin soolotuotannon ensimmäinen levy, Fatal Portait, ilmestyi vuonna 1986. Viimeisin albumi "Give Me Your Soul... Please" julkaistiin kesäkuussa 2007. King Diamondia on virheellisesti sanottu maailman suurimman äänialan omaavaksi mieheksi: hänellä on väitetty olevan seitsemän oktaavin ääniala. Todellisuudessa hänen äänialansa riittää noin neljään oktaaviin - väite seitsemästä perustuu artistin omiin puheisiin. Korkeat ylä-äänet hänellä on tapana laulaa falsetissa kirkuen, ja tästä tyylistä King on laulajana erityisen tunnettu. Lisäksi King muistetaan myös kasvomaalauksistaan (nimellä corpse paint), jotka olivat ja ovat yhä tärkeä osa hänen lavaesityksiään. Idean niiden käyttöön hän sai vuonna 1975 Alice Cooperin Welcome To My Nightmare -show'sta. King joutui 80-luvulla KISS-yhtyeen Gene Simmonsin painostuksen takia vaihtamaan käyttämäänsä kuviota, joka Simmonsin mielestä oli liian lähellä hänen omaansa. Siitä lähtien King on vaihtanut kasvomaalaustyylejään useastikin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ennen soolouraa
Alkujaan King (Kim Bendix Petersen) oli kitaristina cover-kappaleita soittaneessa yhtyeessä nimeltä Brainstorm, josta hän siirtyi vuonna 1978 Black Rose-bändiin vokalistiksi. Vuonna 1980 King liittyi Brats-nimiseen punkkia soittaneeseen yhtyeeseen, josta pienten vaiheiden jälkeen muodostui Mercyful Fate. Mercyful Fate ehti niittää mainetta hevimetallin areenoilla neljä vuotta, jonka jälkeen yhtye hajosi Kingin ja kitaristi Hank Shermannin väliseen ratkaisemattomaan konfliktiin koskien yhtyeen musiikillista ja imagollista linjaa. Välirikko johti Kingin soolouralle ja Shermannin perustamaan oman yhtyeensä Faten.
[muokkaa] King Diamond -yhtye
King Diamondin oma bändi, joka kantaa kokonaisuudessaan perustajansa nimeä, vastaa musiikiltaan perinteistä heavy metallia, pienillä progressiivisen metallin ja thrash metallin vaikutteilla. King on panostanut lyriikoihin ja tämä näkyy hänen soolotuotantonsa albumeissa, joistaa kaikki, Fatal Portrait ja Spider's Lullabye albumeita lukuun ottamatta ovat teemalevyjä eli konseptialbumeja sisältäen oman yhtenäisen tarinansa. Kirjoittamiensa sanoitusten puolesta häntä on verrattu tyylillisesti "puolikaimaansa", kauhukirjailija Stephen Kingiin.
Kingin soolouran huipentumiksi nousivat hänen toinen levynsä, Abigail, ja sitä seuranneet "Them" ja "Themin" tarinaa jatkanut Conspiracy, jotka kaikki olivat arvostelu- että myyntimenestyksiä. Huolimatta suosiostaan King joutui vaikeuksiin julkaisuyhtiönsä Roadrunner Recordsin kanssa, joka yllättäen menetti kiinnostustaan King Diamondiin - syyksi on mainittu muun muassa grungen nousu, joka aiheutti hetkellisen taantumisen Kingin edustamalle perinteiselle metallimusiikille. 1990-luvun alussa julkaistu albumi The Eye jatkoi Kingin perinteistä musiikkityyliä, mutta levyn menestys kärsi levy-yhtiön haluttomuudesta promotoida julkaisua, mikä taas esti yhtyettä järjestämästä kiertuetta levyn julkaisun jälkeen. Levy-yhtiön tempauksesta suivaantuneena King sysäsi markkinoille ensimmäisen livelevynsä In Concert 1987 - Abigail vain saadakseen yhtiön kanssa sovitun julkaisukiintiön täyteen ja voidakseen erota sen palveluksesta. Vuonna 1992, julkaistuaan vielä kokoelmat A Dangerous Meeting (sisältäen 16 King Diamond ja Mercyful Fate -klassikkokappaletta) ja Return of the Vampire (sisältäen Mercyful Faten vanhat demonauhoitukset vuosilta 1981-1982), Roadrunner Records vapautti Kingin ohjaksistaan, ja tämä allekirjoitti uuden sopimuksen Metal Blade Recordsin kanssa.
Uuden sopimuksen aikoihin myös Mercyful Fate heräsi uudelleen henkiin, kun sen vanhat jäsenet King mukaan lukien herättelivät ajatuksia yhteistyöstä. Näin ollen Mercyful Fate palasi vielä kertaalleen yhteen ja yhtye äänitti vuonna 1993 albumin In the Shadows, jota seurasivat vuoden 1994 Time, vuoden 1996 Into the Unknown, vuoden 1998 Dead Again ja vuoden 1999 9. Huolimatta Mercyful Faten uudesta tulemisesta King ei koskaan hylännyt soolouraansa, ja jatkoi uusien levyjen julkaisua (mm. The Graveyard ja Voodoo). Mercyful Fate ajautui telakalle 9-albumin julkaisun jälkeen, joten King keskittyi omaan bändiinsä ja julkaisi vuonna 2000 yhdeksännen täyspitkän levynsä, House of Godin. Kaksi vuotta myöhemmin King sai päätökseen Abigail II: the Revenge -albumin, joka oli jatkotarina vuoden 1987 menestyksekkäälle Abigailille. Kuulijakuntaa jakannutta levyä ei seurannut kiertue: internet-piratismi ja poltetut levyt rokottivat tuolloin musiikkiteollisuuden varoja niin tehokkaasti, ettei Kinginkään levy-yhtiöllä ollut varaa promootiokiertueen järjestämiseen. King käytti ajan hyödykseen ja aloitti uuden tarinan kirjoittamisen, inspiraationaan Budapestin kaupungissa näkemänsä nukkeshow. Tästä tarinasta muotoutui Kingin yhdestoista studioalbumi, The Puppet Master, jota varten tehtiin myös puolen tunnin DVD-levy ja järjestettiin kiertue.
Uusin levy "Give Me Your Soul... Please" julkaistiin kesäkuussa 2007.
[muokkaa] Satanismi
King Diamond on yksi Saatanan kirkon kuuluisimmista jäsenistä ja hän oli hyvissä väleissä kirkon perustaneen satanisti Anton Szandor LaVeyn kanssa. Vaikka King on tunnettu kristinuskoa vastaan hyökkäilevistä sanoituksistaan ja kristittyjä arvostelevista mielipiteistään, hänellä ei todellisuudessa ole mitään kristittyjä vastaan (keskustelu lehdestä MegaMetal Kerrang! #1). Huomattavaa on myös, että aiemmin Mercyful Fatessa sekä musiikissa että esiintymisessä vahvasti esillä ollut okkultismi muuttui Kingin omassa yhtyeessä lähemmäksi yliluonnollisia kauhuelokuvateemoja. Uskonto (=kristinusko) oli kuitenkin yhä vahvasti mukana monissa hänen kirjoittamissaan tarinoissa, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.
[muokkaa] Nykyiset jäsenet
- King Diamond - laulu ja kosketinsoittimet (mm. cembalo ja syntetisaattori), alkaen vuodesta 1985
- Andy La Rocque - kitara ja kosketinsoittimet, alkaen vuodesta 1985
- Hal Patino - basso, vuodet 1987-1989 ja uudelleen vuodesta 2000
- Mike Wead - kitara, vuodet 1990-1997 ja uudelleen vuodesta 2000
- Matt Thompson - rummut, alkaen vuodesta 2000
[muokkaa] Diskografia
Studioalbumit
- Fatal Portrait (1986)
- Abigail (1987)
- "Them" (1988)
- Conspiracy (1989)
- The Eye (1990)
- The Spider's Lullabye (1995)
- The Graveyard (1996)
- Voodoo (1998)
- House Of God (2000)
- Abigail II: The Revenge (2002)
- The Puppet Master (2003)
- Give Me Your Soul... Please (2007)
Singlet
- No Presents for Christmas (1985)
- Halloween (1986)
- The Family Ghost (1987)
- Welcome Home (1988)
- Eye of the Witch (1990)
EP:t
- Demo (1985)
- The Dark Sides (1988)
- Collector's Item (1999)
Livelevyt
- In Concert 1987: Abigail (1991)
- Deadly Lullabyes: Live (2004)
Kokoelmat
- A Dangerous Meeting (1992)
- Nightmare in the Nineties (2001)
- Decade of Horror (2001)
- The Best of King Diamond (2003)
[muokkaa] Lähteet
- Viralliset kotisivut - Biografia
- Remasteroitujen King Diamond -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Abigail, "Them", The Eye)
- Remasteroitujen Mercyful Fate -levyjen kansilehtien historiikit (levyt Melissa, Don't break the Oath!)
