Kierrätys
Wikipedia
Kierrätys tarkoittaa materiaalin, esineen tai muun kulttuurillisen asian käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä. Usein kierrätyksellä tarkoitetaan jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Kierrätys vähentää yleensä neitseellisten raaka-aineiden ja energian kulutusta, minkä vuoksi se on ympäristöä säästävä ratkaisu.
Kierrätettävä jäte voi olla esimerkiksi kotitalouksien tai teollisuuden tuottamaa jätettä. Kierrätystä varten jäte tulee lajitella materiaalin mukaan. Kotitalousjätteestä voidaan lajitella erilleen ja hyödyntää esimerkiksi lasi, paperi, metallijäte, pahvit ja kartongit sekä energian tuotantoon kelpaava jäte kuten tietyt muovit ja tekstiilit. Myös biohajoava jäte voidaan kierrättää kompostoimalla tai mädättämällä. Näin syntyvästä biokaasusta voidaan tuottaa energiaa, ja kompostoinnissa syntyvä multa voidaan käyttää viherrakentamisessa.
Kaupungeissa on usein kierrätyskeskuksia, joihin voi viedä tarpeettomia tavaroita. Jokainen voi kierrättää myös myymällä itselleen turhia tavaroita kirpputorilla.
Lajittelematon sekajäte varastoidaan kaatopaikoille. Kaatopaikkajätteen määrä kasvaalähde?, vaikka kierrätysmahdollisuudet ovat lisääntyneet.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kierrätys Suomessa
[muokkaa] Vaatteiden kierrätys
Pelastusarmeija, kehitysapujärjestö UFF, Lähetyksen Kehitysapu ja Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalo keräävät vaatteita kierrätyspisteissä. Usein niihin jätetään likaisia, rikkinäisiä tai muuten käyttökelvottomia vaatteita. Tämä vaarantaa hyvin toimivan keräysjärjestelmän. Vaatteiden tulee olla puhtaita ja hyväkuntoisia jotta niitä otetaan vastaan. Järjestöjen keräämät vaatteet menevät kehitysmaihin ja muille apua tarvitseville. Osa vaatteista myydään ja niistä saadulla tuotto käytetään avustustyöhön kotimaassa sekä ulkomailla.
[muokkaa] Muovin kierrätys
Muovien kierrätyksessä ongelma on niiden laaja kirjo. Muovien tunnistamisen vaikeus hankaloittaa keräystä. Sekamuovien hyödyntäminen keskittyy lähinnä energiatuotannon polttoaineeksi. Kierrätetystä muovista valmistetaan pakkauksia, jätesäkkejä jne. Muovin kierrätystä tehdään pääosin teollisuudessa, jossa muovilaadut ovat tiedossa. Kotitalouksien osalta kierrätys on hyvin vähäistä lukuun ottamatta palautuspulloja, joista noin 90 % palautetaan. Panttipullo palautuu täytettäväksi noin 30 kertaa ja kelpaa vielä senkin jälkeen uusien pullojen raaka-aineeksi.[1]
[muokkaa] Metallin kierrätys
Metallinkeräysastiat on tarkoitettu kotitalouksista syntyvälle pienmetallille. Myös kattilat ja pienkokoiset autojen ja koneiden osat sekä tyhjät maalitölkit ovat pienmetallia. Suurikokoisen metalliromun voi viedä romuliikkeeseen tai kaatopaikan metallinkeräykseen. Jos kaikki hyötykelpoinen metalli saadaan kierrätettyä säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja. Tuotteiden valmistuksessa säästetään energiaa kun käytetään kierrätettyjä raaka-aineita uusien sijasta. Terästeollisuus käyttää suuret määrät rautaromua raaka-aineenaan.
[muokkaa] Paperin kierrätys
Monitoimikeskus vastaa nauhataajamassa tuotetun paperin ja pahvin keräyksestä. Urheiluseurat keräävät paperia nauhataajaman ulkopuolelta.lähde? Kerätyt paperit lajitellaan ja pakataan toimitettavaksi. Pahvi paalataan ja toimitetaan käsiteltäväksi. Kierrätyspisteet tyhjennetään pääosin kerran viikossa. Monitoimikeskuksessa paperi lajitellaan ryhmiin, joita on neljä: konttorikeräyspaperi, sanomalehtipaperi, keräyspaperi ja pahvi.
Suomessa paperinkeräys alkoi 1920-luvulla, kun Ruben Liebkind ensimmäisenä Suomessa erikoistui keräyspaperiin. Kurt Pilack perusti Helsingin Länsisatamaan Suomen ensimmäisen keräyspaperin lajittelulaitoksen. Vuonna 1943 perustettiin Jätekeskus Oy, nykyiseltä nimeltään Paperinkeräys Oy, paperin keräämistä ja raaka-aineen hankintaa varten.[2] 1950-luvulla paperia keräämällä pystyi hankkimaan Meccano-rakennussarjoja ja pöytähopeita.[3]
[muokkaa] Kartongin erilliskierrätys
Uusien jätehuoltomääräyksien mukaan kartongin erilliskierrätys tuli Helsingissä pakolliseksi 1. tammikuuta 2006 alkaen. Kaikkien vähintään 20 huoneiston taloyhtiöiden tulee noudattaa kierrätysmääräystä. Keräysastioihin kerätään keräyskartonkia, keräyspahvia ja nestekartonkia. Keräyskartonkia ovat kaikki kaupasta ostettujen tuotteiden paperi- ja kartonkipakkaukset. Keräyskartongista valmistetaan hylsykartonkia. Keräyspahvia ovat muun muassa aaltopahvilaatikot, ruskeat kirjekuoret ja voimapaperi (esimerkiksi kaupasta ostettavat paperikassit). Keräyspahvista valmistetaan muun muassa hylsykartonkia. Nestekartonkia ovat muun muassa maito-, mehu- ja piimätölkit, alumiinivuoratut mehupurkit, kartonkiset jäätelöpakkaukset sekä puhtaat kartonkiset kertakäyttöastiat. Nestekartongista valmistetaan uusiokartonkia, josta tehdään hylsyjä esimerkiksi paperi- ja kangasrullien sisään.
Kartongin kierrätysastiaan kuuluu laittaa [4]:
- elintarvikkeiden kartonki- ja pahvipakkaukset
- jauhopussit
- kartonkiset makeispakkaukset
- kirjojen kannet
- kodinkoneiden ja taloustavaroiden pakkaukset
- kuljetuslaatikot
- lääkekotelot
- maito- ja mehutölkit
- munakennot
- mysli- ja suurimopakkaukset
- mäyräkoiralaatikot
- pastillirasiat
- pesuainelaatikot
- pizzalaatikot
- sokeripussit
- suklaarasiat
- vahapintainen paperi
- vessa- ja talouspaperirullien hylsyt
[muokkaa] Lasin kierrätys
Jätelasin voi viedä lasinkeräysastiaan, joita on elintarvikeliikkeiden läheisyydessä tai jätteenkeräyspisteessä. Lasijäte lajitellaan kahteen ryhmään: värillinen ja väritön lasi. Useimmiten kummallekin lasiryhmälle on omat keräysastiansa. Lasipullot voi myös viedä jätelasin keräysastiaan, mutta lasipulloille löytyy omia keräyspisteitä lähes jokaisesta kaupasta. Kierrätyslasista valmistetaan muun muassa lasipulloja, hillopurkkeja ja lasivillaa. Kierrätetystä lasista valmistetun pakkauksen tunnistaa usein sen vihreästä tai ruskeasta väristä. Pantilliset lasipullot kiertävät parhaimmassa tapauksessa 30 kertaa.[5]
[muokkaa] Auton kierrätys
Romuajoneuvojen vienti vastaanottopisteeseen on ollut ilmaista 1. syyskuuta 2004 alkaen. Ajoneuvon viimeinen omistaja on oikeutettu luovuttamaan romuajoneuvon veloituksetta mihin tahansa Suomen Autokierrätyksen valtuutettuun vastaanottopisteeseen. Mikäli romuajoneuvosta on poistettu materiaaliarvon kannalta oleellisia osia, esimerkiksi moottori tai katalysaattori, laki mahdollistaa sen, että auton luovuttaja joutuu korvaamaan puuttuvien osien aiheuttaman arvon vähennyksen. Myös romuauton sisältämät siihen kuulumattomat jätteet saattavat aiheuttaa auton luovuttajalle kustannuksia.
Autojen kierrätysjärjestelmän rungon muodostavat vastaanotto, romutuspoisto, esikäsittely ja murskaus. Vastaanottopisteessä auton asiapaperit sekä rekisteröinti- ja tunnistetiedot tarkastetaan. Vain auton omistajalla on oikeus romuttaa ajoneuvo. Ajoneuvo tarkastetaan myös puuttuvien/ylimääräisten materiaalien ja esineiden osalta.
Toukokuussa 2008 järjestetään kolmannen kerran Kierrätysarvoa-kampanja, jonka tarkoituksena on edistää romuajoneuvojen kierrättämistä kuluttajille tarjottavan arvosetelin avulla. Autonsa romutettavaksi tuova ajoneuvon omistaja saa valtuutetusta vastaanottopisteestä arvosetelin, joka 500 euron arvoinen uuden ajoneuvon ostossa ja 200 euron arvoinen käytetyn ajoneuvon ostossa. Kampanja jatkuu syyskuun 2008 loppuun saakka.
[muokkaa] Toimistokalusteiden kierrätys
Toimistokalusteiden kierrättäminen on lisääntynyt Suomessakin, koska toimistokalusteet ovat entistä kestävämpiä, ympäristöystävällisempiä ja paremmin säädettävissä. Lotta ja Tiina Tantun Heliaan tekemän tutkimuksen mukaan mukaan noin 60 % yrityksistä on valmiita hankkimaan toimistokalusteensa käytettyinä.
Osa kierrätykseen tulevista kalusteista puretaan ja hyödynnetään raaka-aineina uudestaan ja osa kierrätetään uudelleen käyttöön toimistokalustekauppojen kautta. Käytettyjen toimistokalusteiden kaupan arvo Suomessa arvioidaan olevan noin 8–14 miljoonaa euroa, mutta tarkkoja lukuja kaupasta ei ole tiedossa, sillä vain osa kalusteista liikkuu jälleenmyyjien kautta.
