Kevin Keegan
Wikipedia
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Joseph Kevin Keegan | |
Syntymäaika | 14. helmikuuta 1951 | |
Syntymäpaikka | Armthorpe, Yorkshire, Englanti | |
Pituus | 173cm | |
Lempinimi | Mighty Mouse | |
Seura | ||
Seura | Newcastle United | |
Tehtävä | Päävalmentaja | |
Ammattilaisseurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1968–1971 1971–1977 1977–1980 1980–1982 1982–1984 1985 |
Scunthorpe United FC Liverpool FC Hamburger SV Southampton FC Newcastle United FC Blacktown City Demons |
12(18) 230(68) 90(32) 68(37) 78(48) 2(1) |
Maajoukkue | ||
1972–1982 | Englanti | 63(21) |
Valmennusura | ||
1992–1997 1998–1999 1999–2000 2001–2005 2008– |
Newcastle United FC Fulham FC Englanti Manchester City FC Newcastle United FC |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Joseph Kevin Keegan, OBE (s. 14. helmikuuta 1951) on englantilainen entinen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjäpelaaja, jota pidetään yhtenä Englannin kaikkien aikojen parhaimmista jalkapalloilijoista. Tammikuusta 2008 lähtien Keegan on toiminut valioliigajoukkue Newcastle Unitedin päävalmentajana. [1]
[muokkaa] Ura pelaajana
Keegan pelasi uransa alkuvuodet Scunthorpe Unitedissa, josta Liverpool FC hankki hyökkääjän riveihinsä 35 000 punnan siirtosummalla kesällä 1971. Keegan edusti Liverpoolia menestyksekkäällä 1970-luvulla. Hän oli kotimaan kentillä voittamassa seuran paidassa kolmea Englannin mestaruutta ja yhtä FA Cupia. "Poolissa" Keeganin meriittilistaan tuli myös suuria saavutuksia Euroopan kentiltä, kun "Pool" voitti UEFA Cupin kahdesti ja Euroopan Cupin Keeganin viimeiseksi kaudeksi seurassa jääneellä kaudella 1976–1977. [2]
Kesällä 1977 Keegan siirtyi Saksaan Hamburger SV:n paitaan. HSV:ssa Keegan jatkoi loistavia otteitaan, ja hänet palkittiin Euroopan parhaana jalkapalloilijana 1978 ja 1979. HSV:ssä Keegan voitti Saksan mestaruuden ja oli Euroopan Cupin finaalissa 1980, kun Nottingham Forest FC kaatoi saksalaisseuran.
Keegan palasi 1980 Englantiin ja liittyi Southampton FC:n riveihin. "Sotonissa" Keegan oli osa joukkuetta, joka sijoittui kuudenneksi Englannin liigassa kaudella 1980–1981, mikä on seuran paras saavutus pääsarjatasolla. Vaikka seuraava kausi päättyi odotuksiin nähden pettymykseen ja seitsemänteen sijaan, Keegan valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi ja hänestä tuli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri palkintona saavutuksistaan jalkapallossa.
Selkävaivoista kärsineen Keeganin maajoukkueura päättyi MM-kisojen 1982 jälkeen, kun uusi päävalmentaja Bobby Robson jätti vuodesta 1976 maajoukkueen kapteeninnauhaa kantaneen Keeganin maajoukkueringin ulkopuolelle.
Vuonna 1982 Keeganin seurajoukkueura jatkui Pohjois-Englannissa Newcastle Unitedissa. Hän oli mukana auttamassa seuraa nousemaan 2.divisionaan 1984. Tuohon kauteen päättyi myös Keeganin pelaajaura Englannissa. Espanjaan muuttanut Keegan pelasi vielä vuonna 1985 kaksi ottelua australialaisen Blacktown City Demonsin paidassa.
Saavutukset pelaajana
- Euroopan Cup: 1977
- Hopeaa: 1980
- UEFA Cup: 1973, 1976
- Euroopan vuoden pelaaja: 1978, 1979
- Englannin vuoden pelaaja: 1982
- Englannin maajoukkueen kapteeni 1976-1982
- MM-kilpailut 1982: 2.kierros
- EM-kilpailut 1980: 1.kierros
Edeltäjä: Allan Simonsen |
Kultainen pallo 1978, 1979 |
Seuraaja: Karl-Heinz Rummenigge |
[muokkaa] Ura valmentajana
Keegan palasi jalkapallon pariin helmikuussa 1992, kun Newcastle United FC nosti entisen tähtipelaajansa argentiinalaisen Osvaldo Ardilesin seuraajaksi joukkueen peräsimeen. Keeganin johdolla Newcastle palasi pääsarjatasolle 1.divisioonan mestarina kauden 1992–1993 jälkeen. Englannin Valioliigassa Keeganin luotsaama Newcastle nousi kärkikahinoihin mutta hävisi mestaruuskamppailun Manchester Unitedille kaudella 1995–1996. Keegan erosi tehtävistään tammikuussa 1997 Newcastle Unitedin ollessa Valioliigassa neljäntenä.
Syyskuussa 1997 Keegan siirtyi Fulhamiin johtotehtäviin. Ray Wilkinsin potkujen jälkeen toukokuussa 1998 Keegan otti päävalmentajan tehtävät hoitaakseen. Hänen johdollaan seura voitti 2.divisioonan mestaruuden 1999, mutta fanien suosiota Keegan ei saanut. Hän lähti seurasta toukokuussa 1999 siirtyäkseen täysipäiväisesti Englannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi - tehtävään, johon hänet oli nimetty helmikuussa 1999.
Keeganin maajoukkuevalmentajuus ei ollut järin menestyksekäs. EM-kisoissa 2000 Englanti jäi alkulohkoonsa voitettuaan vain yhden ottelun. Englannin hävittyä Saksalle MM-karsintojen avausottelussa lokakuussa 2000 Keegan jätti tehtävänsä.
Toukokuussa 2001 Keegan palasi valmennustehtäviin siirtyen Manchester Cityn päävalmentajaksi. Keegan nosti joukkueen Valioliigaan kauden 2001–2002 päätteeksi ja ensimmäinen liigakausi päättyi hienosti yhdeksännelle sijalle. Seuraavalla kaudella seura ei enää odotuksista huolimatta onnistunut taistelemaan hyvistä sijoituksista, vaan vajosi putoamisviivan tuntumaan ollen lopulta 16:s.
Kauteen 2004–2005 Keegan lähti valtaisten paineiden alla, ja häntä veikattiin ensimmäiseksi erotetuksi päävalmentajaksi. Pelit sujuivat kuitenkin hyvin ja City nousi pois putoamisviivan tuntumasta. Paineiden alla Keegan kuitenkin päätti erota ja maaliskuussa 2005 hän jätti Cityn ja vetäytyi jalkapalloympyröistä.
Vajaat kolme vuotta City-pestin päättymisen jälkeen Kevin Keegan palasi jälleen valmennustehtäviin. Hän ei voinut vastustaa entisen seuransa, Newcastle Unitedin kutsua, ja 16. tammikuuta 2008 hänestä tuli seuran päävalmentaja toistamiseen urallaan.
Meriitit valmentajana
- Englannin 1. divisioona: 1993, 2002
- Englannin 2. divisioona: 1999
[muokkaa] Lähteet
Edeltäjä: Ray Wilkins |
Fulhamin päävalmentaja 1998–1999 |
Seuraaja: Paul Bracewell |
Edeltäjä: Joe Royle |
Manchester Cityn päävalmentaja 2001–2005 |
Seuraaja: Stuart Pearce |
Edeltäjä: Osvaldo Ardiles Sam Allardyce |
Newcastle Unitedin päävalmentaja 2/1992–1/1997 1/2008– |
Seuraaja: Kenny Dalglish |
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82)
Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99)
Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007-)