Keskiselänne
Wikipedia
Keskiselänne on valtamerten keskellä mannerlaattojen rajoilla oleva valtava merenalainen vuoristo, jossa syntyy uutta merenpohjaa. Keskiselänteet ovat ympäröivää merenpohjaa noin 2 000 metriä korkeampia ja noin 1 500 kilometriä leveitä ja ne ovat maapallon laajin yhtenäinen topografinen piirre.
Keskiselänne näyttää tarkemmassa kuvassa merenalaiselta samansuuntaisten vuorijonojen ryhmältä, jossa on sivuttaisia halkeamia, sivuttaissiirroksia. Siirrokset katkovat yhtenäisen selänteen. Keskiselänteen keskellä mannerlaattojen rajalla on syvennys, jonka leveys on noin 90 kilometriä ja jonka reunat voivat olla jyrkät.
Korkeimmat huiput keskiselänteissä nousevat merenpinnan yläpuolelle saariksi kuten Islanti ja Azorit Atlantilla, mutta keskisyvennys nousee maan pinnalle ainoastaan Islannissa. Tunnetuin keskiselänne on Pohjois-Atlantin keskiselänne. Etelä-Atlantin keskiselänne on hieman kapeampi.
[muokkaa] Keskiselänteen geologinen merkitys
Keskiselänteet löydettiin vasta 1950-luvulla. Niiden löytäminen ja kartoitus edesauttoi mannerliikuntoteorian hyväksymistä. Valtameren keskiselänteen keskikohdassa on hautavajoama, missä on kahden mannerlaatan raja. Sen alapuolella olevassa vaipassa nousee kuumaa magmaa (laavaa) maan vaipan virtausten mukana ylös. Vaipan siirappimaisen materiaalin sulattaa syvemmältä nouseva kuuma virtaus. Toisaalta vaipan virtaukset pyrkivät siirtämään mannerlaattoja sivulle päin. Tällöin mannerlaattojan väliin syntyy uutta mannerta tulivuorenpurkauksissa, joita onkin usein esimerkiksi Islannissa. Atlantti levenee noin 5–6 senttiä vuodessa. Ajoittain tapahtuu purkauksia, joissa selänne halkeaa kymmeniä senttejä tai jopa pari metriä, ja magmaa virtaa halkeaman täytteeksi.
