Kerttu Nuorteva
Wikipedia
Kerttu Nuorteva (1912– 1963) oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomalaissyntyisen presidentin Santeri Nuortevan tytär, joka lähetettiin desanttina Suomeen vuonna 1942, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon.
Nuorteva syntyi Yhdysvalloissa, missä hänen isänsä oli toiminut sanomalehtimiehenä mutta joutunut karkotetuksi 1920. Neuvostoliitossa Santeri Nuorteva nautti Leninin suosiota ja yleni lopulta Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan presidentiksi.
Nuorteva kasvoi ja kävi koulua Petroskoissa ja opiskeli myöhemmin yliopistossa Leningradissa. Hän oli naimisissa ensin suomalaissyntyisen punaupseerin Jalmari Ahon ja sittemmin toimittaja Leo Varshavskin kanssa.
Vuonna 1937 Nuorteva pidätettiin ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Seurasi kaksi vuotta tutkintavankeutta ja kolmen vuoden pakkotyötuomio. Sodan aikana vuonna 1941 hänelle tehtiin ehdotus tiedustelijakoulutuksesta Suomeen lähettämistä varten. Lähtö desantiksi tapahtui kevättalvella 1942.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Desanttina Suomeen
Nuorteva hyppäsi laskuvarjolla Vihtiin 30. maaliskuuta 1942. Hänellä oli varusteenaan radiolähetin, ja yhdeksi yhdyshenkilöksi Suomessa oli nimetty Hella Wuolijoki, peitenimeltään Runoilija.
Kovin ammattitaitoisena vakoojana Nuortevaa on vaikea pitää: hän jätti maahantulopaikalleen hyppyvarusteensa eli varjon, lentopäähineen laseineen, lentokäsineet, lentäjänsaappaat ja lämpöhousut hätäisesti kasattuina; lentoturkki oli jäänyt koneeseen, koska hänellä oli sen alla krimiturkki. Kaikki tämä kertoi selvästi että paikalle oli tullut neuvostoliittolainen laskuvarjohyppääjä; erityisesti lämpöhousut kertoivat että kyseessä ei ollut hätätilan johdosta hyppäämään joutunut pommitus-, tiedustelu- tai taistelulentäjä; tällaiselta olisi jäänyt paikalle lentoturkki.
Lisäksi Nuorteva murtautui paikan lähellä olleeseen liiteriin, jossa nautti mukanaan olleet suklaat ja keksit; niiden selvästi venäjänkielisin tekstein merkityt pakkaukset jäivät lojumaan paikalle, samoin loppuun käytetty huulipuikko, joka kertoi että paikalla olisi käynyt nimenomaan nainen.[1]
Jalkansa hypyssä loukannut, kauniiksi ja hienosti pukeutuneeksi kuvattu nainen sai Vihdin Herrakunnan kylältä nuorelta pojalta kyydin Vihdin keskustaan. Hänet oli havaittu jo aikaisemmin ja epäilty Neuvostoliitosta tulleeksi desantiksi. Hyppypaikka jäljitettiin, mutta kyytimies antoi etsijöille väärät tuntomerkit.[2]
Nuortevan peiteroolina oli työskennellä kosmetologiharjoittelijana kauneussalonki Beautyssa Helsingin Aleksanterinkadulla. Hänen vakoilutehtävänsä tuli ilmi, kun hän vahingossa jätti pesulaan laukun, jossa oli pyykin sijasta radiolaitteisto. Toisen käsityksen mukaan radio oli pesulassa tarkoituksellisesti piilotettuna.
[muokkaa] Vangiksi
Nuorteva vangittiin, ja hän kertoi tarinansa vasta, kun Valpon päällikkö Paavo Kastari toi hänen keskustelukumppanikseen suomalaisen kommunistin, Kertun isän vanhan ystävän, Arvo "Poika" Tuomisen.
Hänen kuulusteluissaan paljastui kaksikin yhteyshenkilöä: Hella Wuolijoki oli jo ennestään epäilty, mutta nyt tuli lisätodiste Martta Koskista vastaan: Nuortevan kuulustelussa selvisi, että jos halusi yhteyden tätä kautta Wuolijokeen, piti soittaa Koskiselle ja kysyä saisiko tuoda leoparditurkin korjattavaksi. [3]
Hänet tuomittiin kenttäoikeudessa kuolemaan, mutta tuomio muutettiin elinkautiseksi kuritushuonetuomioksi. Vankilassa Nuorteva kirjoitti Irja Niemi -salanimellä kirjan Neuvostokasvatti, joka kuvaa muun muassa Stalinin puhdistuksia. Kirja ilmestyi vuonna 1944. Kirjan lisäksi Nuorteva teki vankeusaikanaan näköisnuken itsestään, ja hän käytti nuken hiuksiksi omia hiuksiaan. Nukke on tätä nykyä nähtävillä Joroisten Maanpuolustusmuseossa.
Nuorteva palautettiin välirauhan solmimisen jälkeen Neuvostoliittoon, missä hän joutui pitkäksi ajaksi vankilaan. Rangaistuksensa kärsittyään hän opiskeli rakennusinsinööriksi ja työskenteli muun muassa vesivoimalaitosten parissa. Nuorteva kuoli 1963.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Manninen, Ohto: Kerttu Nuorteva: neuvostokaunotar vakoilujohtajana. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4628-3.
- Rislakki, Jukka: Maan alla: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-835-099-X.
- Lounela, Pekka (Matti Kassilan aineiston pohjalta): Kahden naisen sota : vuosisadan vakoilutarina. Porvoo : WSOY, 1987. ISBN 951-0-13982-3.
- Niemi, Irja: Neuvostokasvatti: neuvostoelämän ääripiirteitä minä-muotoon kuvattuna. Porvoo: WSOY, 1944.
