Kai Korte
Wikipedia
Kai Valter Korte (23. lokakuuta 1922 Hämeenlinna – 10. joulukuuta 1992 Helsinki) oli oikeuskanslerina vuonna 1986 eläkkeelle jäänyt virkamies, joka toimi myös oikeusministeriön kansliapäällikkönä ja lainvalmisteluosaston päällikkönä. Korte työskenteli Rautatiehallituksessa 1947–51 ja Suomen Lakimiesliiton asiamiehenä vuosina 1951 – 1955.
Kai Korte suoritti lakitieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1961, jolloin hän sai myös varatuomarin arvon.
Kai Korte toimi oikeusministeriössä nuorempana hallitussihteerinä 1956–58, vanhempana hallitussihteerinä 1955–56 (vt.) ja 1958–60, hallitusneuvoksena 1960–74, lainvalmisteluosaston päällikkönä 1964–71 ja kansliapäällikkönä 1971–82. Vuonna 1982 Korte nimitettiin oikeuskansleriksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986. Oikeuskanslerin virassa Korte piti korkeaa profiilia ja hänet tunnettiin tarmokkaana ja värikkäänä.
Vuonna 1973 presidentti Urho Kekkonen kutsui Kai Kortteen erityisavustajakseen ns. Zavidovo-jutun selvittelyyn.
Kai Korte julkaisi muistelmateoksen Ministerit tulivat ja menivät vuonna 1992.
Kai Kortteen puoliso vuodesta 1950 oli filosofian tohtori Salme Sarajas-Korte.
[muokkaa] Kirja
- Korte, Kai: Ministerit tulivat ja menivät. Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4046-8.
 |
Edeltäjä: Risto Leskinen |
Oikeuskansleri 1982–1986 |
Seuraaja: Jorma S. Aalto |
