Kagaali
Wikipedia
Kagaali oli nk. ensimmäisellä sortokaudella (1899-1902) syntynyt suomalainen vastarintajärjestö, joka pyrki vastarintaan Suomen alueen venäläistä valtakoneistoa, etenkin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, vastaan.
Sana kagaali tulee heprean sanasta kahal, seurakunta tai yhteenliittymä. Venäjällä sanaa käytettiin lähinnä juutalaisista salaseuroista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Asevelvollisuuskysymys vedenjakajana
Suomen venäläistämistoimenpiteet jakoivat suomalaiset myöntyväisyyspolitiikan kannattajiin sekä venäläistämispolitiikan vastustajiin eli perustuslaillisiin. Suomen oman sotaväen lakkauttamisen jälkeen tsaari antoi 12. heinäkuuta 1901 julistuksen yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suomessa. Ensimmäinen elokuuta 1901 Suomen myöntyvyyspolitiikkaa kannattava senaatti päätti - Kustaa III:n aikaisen "Suomen perustuslain" mukaan laittomasti - annetun lain liittämisestä Suomen suurruhtinaskunnan asetuskokoelmaan.
[muokkaa] Kagaalin perustaminen
Passiivista vastarintaa kannattavat reagoivat perustamalla keskusjärjestökseen kagaalin sekä järjestämällä joukkoaseistakieltäytymisiä eli ns. kutsuntalakkoja. Elokuun kolmannen perustuskokous oli määrä pitää hotelli Kämpissä, mutta turvallisuussyistä kokous siirrettiin kenraali J. af Lindforsin Turholman kartanolle Laajasaloon (nykyinen Aino Acktén huvila). Tunnin höyrylaivamatkan päässä Helsingistä järjestettyyn kokoukseen osallistui joukko suomalaisia vaikuttajia, todennäköisesti mm. Adolf von Bonsdorff, E. Castrén, Eero Erkko, Ernst Erlander, Th. Homén, Pehr Evind Svinhufvud ja William Zilliacus.lähde? Leo Mechelin laati kansalaisadressin, johon kertyi noin 500 000 nimeä. Tsaarille adressi toimitettiin syyskuussa, mutta vastaanotto oli jyrkkä. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov reagoi adressiin uhkaamalla aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen menetyksillä ja virkakielloilla. Kagaalin järjestämät kutsuntalakot saivat tsaarin lopulta kuitenkin luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.
[muokkaa] Naiset toiminnassa
Vuoden 1902 toukokuussa perustettiin myös naiskagaali, jonka toimintaan kuului mm. kiellettyjen painotuotteiden salakuljetus ja jakelu, salaisten viestien välittäminen sekä varojenkeruu. Naiskagaali oli kagaalin sisarjärjestö. Sen johtajia oli mm. nuorsuomalainen tohtori Tekla Hultin, joka myös tuki aktivisti- ja jääkäriliikkeitä. Naiskagaali mm. levitti kiellettyä poliittista kirjallisuutta kuten maanalaista Vapaita lehtisiä (Fria Ord) -lehteä.
[muokkaa] Keskeiset toimijat
Kagaalin keskushahmona on pidetty professori Leo Mecheliniä, sitoutumatonta liberaalia, mutta merkittäviä johtohahmoja olivat myös Carl Mannerheim (marsalkan vanhempi veli), Adolf von Bonsdorff, Ernst Estlander, J. N. Reuter, Adolf Törngren ja Wilhelm Zilliacus ruotsalaisesta puolueesta sekä nuorsuomalaiset Eero Erkko, Th. Homén, Heikki Renvall ja P. E. Svinhufvud.
[muokkaa] Toiminta ja sen loppuminen
Diktatuuriasetuksen jälkeen kagaalin toiminta vaikeutui, mutta vielä vuoden 1904 säätyvaltiopäivävaaleissa se onnistui vaikuttamaan passiivista vastarintaa kannattavien voittoon. Kagaali hajaantui vuoden 1905 suurlakon jälkeen, mutta ei koskaan muodollisesti lopettanut toimintaansa.
Myöhemmin kuitenkin Bobrikov sai tsaarilta diktaattorinvaltuudet ja karkotti maasta kagaalin johtohenkilöt (1903). Kagaalin toiminta jatkui mm. Tukholmasta käsin. Enemmistö pysyi Mechelinin väkivallattoman vastarinnan linjalla, mutta kirjailija Konni Zilliacuksen vähemmistösiipi perusti aktiivisen vastustuspuolueen, ja aktivistit mm. murhasivat sortojohtajia, salakuljettivat aseita sekä oikeistolaisuudestaan huolimatta solmivat liittoja mm. Venäjän sosialistivallankumouksellisten kanssa. Professori Mechelin puolestaan teki yhteistyötä Venäjän liberaalien (kadettipuolue) kanssa.
Kagaalin toiminnan aikana tehtiin muutamia venäläisten salamurhia, joita Paavo Haavikon "Suuri keinottelu" kuvaa terrorismiksi.
[muokkaa] Venäjä-Japani-sota tuo mullistuksia
Venäjä kärsi vuonna 1905 sodassa nöyryyttävän tappion Japanille, mikä laukaisi yhteiskunnallisia levottomuuksia, ja lopulta tsaari luopui itsevaltiudestaan parlamentin (duuma) hyväksi. Suomalaisetkin perustuslailliset jatkoivat vastarintaansa sosialistien tuella, jolloin tsaari antoi Mechelinin muodostaa hallituksen (senaatin) ja tuoda Suomeen yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden sekä ihmisoikeudet (1906). Tähän päättyi ensimmäinen sortokausi (1899-1905).
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Paavo Haavikko, Suuri keinottelu, Art House, 1977, ISBN 951-884-212-4
- Kagaalin muistokivi Laajasalossa
