Seurakunta
Wikipedia
Seurakunta (kreikaksi ἐκκλεσία, ekklesia, verbistä ekkaleo, "kutsua ulos") on kristittyjen muodostama yhteisö. Suomessa sanalla seurakunta tarkoitetaan yleensä joko koko kristikuntaa tai jonkin kristillisen tunnustuskunnan paikallista yksikköä. Puhutaan esimerkiksi islamilaisesta seurakunnasta, evankelisluterilaisesta seurakunnasta tai helluntaiseurakunnasta. Sen sijaan tiettyä tunnustuskuntaa tai sen kansallista organisaatiota kutsutaan usein kirkoksi. Kirkko ja seurakunta ovat kuitenkin osin synonyymejä, varsinkin koko kristikunnasta puhuttaessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Seurakunta hengellisenä yhteisönä
Toisin kuin muut järjestöt, seurakunta on kristillisen käsityksen mukaan pyhä, erikseen ”Herralle erotettu” yliluonnollinen, Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä yhteisö, joka johdattaa ihmisiä pelastukseen. Kristillinen seurakunta on myös Kristuksen "ruumis", jonka "jäseniä" Kristityt ovat. Tätä kautta ruumiinosaa tarkoittava sana "jäsen" on saanut myös laajemman merkityksen.
Seurakunnan hengellisen merkityksen pohdintaa kutsutaan kirkko-opiksi eli ekklesiologiaksi. Sitä tutkii akateemisessa teologiassa dogmatiikka.
[muokkaa] Seurakunnan toiminta
Kristillisen seurakunnan toiminnassa keskeisiä ovat kokoukset, joita kutsutaan jumalanpalveluksiksi. Niitä vietetään tavallisesti sunnuntaisin, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Kristinuskon alkuaikoina, jolloin valtaosa kristityistä oli juutalaisia, jumalanpalveluksia vietettiin myös lauantaisin, joka on juutalainen sapatti. Adventtiseurakunnat noudattavat yhä tätä perinnettä.
Seurakunnan toimintaan kuuluu olennaisena osana myös diakoniatyö. Lisäksi musiikilla on usein tärkeä osa seurakunnan toiminnassa. Suomessa monilla kristillisillä seurakunnilla on myös hyvin aktiivinen lapsi- ja nuorisotyö.
Juutalaiset seurakunnat kokoontuvat synagogassa lauantaisin, sapattina. Islamilaisilla perjantai on erityinen rukouspäivä. Islamilaisten erityinen rukouspäivä on perjantai, ja heidän jumalanpalveluksiaan vietetään moskeijassa.
[muokkaa] Seurakunnan organisaatio
Kristillisen seurakunnan johtajana on yleensä joko oppinut maallikkosaarnaaja tai pappi, islamilaisessa seurakunnassa imaami. Seurakunnissa on yleisesti myös jonkinlainen luottamuselin, joka tekee hengelliseen työhön liittyviä päätöksiä. Useimmat seurakunnat ovat osa jotakin tunnustuskuntaa, jolla on yhteinen oppi ja hallinto; eivät kuitenkaan kaikki. Esim. useimmat helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä yksiköitä.
[muokkaa] Evankelis-luterilaiset seurakunnat
Evankelis-luterilaisen seurakunnan johtajana toimii kirkkoherra eli johtava pappi. Luottamuselimenä evankelis-luterilaisessa kirkossa toimii seurakunnan työtä koskevia päätöksiä tekevä kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. Ylintä päätösvaltaa käyttää seurakuntavaaleilla seurakunnan jäsenistä valittu kirkkovaltuusto ja seurakuntayhtymässä yhteinen kirkkovaltuusto.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa kaikkea papistoa, sekä seurakuntapappeja että muissa tehtävissä olevia pappisvirkaan vihittyjä henkilöitä johdetaan ja valvotaan piispallisesti. Piispa on seurakuntien ja pappien ylin johtaja. Seurakunnat kuuluvat johonkin rovastikuntaan, joka puolestaan kuuluu johonkin piispan johtamaan hiippakuntaan. Seurakunnilla on kuitenkin laaja hallinnollinen, taloudellinen ja toiminnallinen itsehallinto.
Kirkon jäsen kuuluu siihen paikallisseurakuntaan, jonka alueella asuu. Seurakuntajako noudattelee pääsääntöisesti kuntajakoa. Seurakunnat voivat olla yksi- tai kaksikielisiä (suomi ja ruotsi). Mikäli saman kunnan alueella on useita seurakuntia, nämä seurakunnat muodostavat seurakuntayhtymän.
Hiippakunnan tuomiokapituli hoitaa papiston henkilöstöhallinnon lukuun ottamatta palkkaan ja rahaan liittyviä asioita, koska taloudenpidossaan seurakunnat ovat itsenäisiä. Papistolla on siten seurakunnan luottamuselimistä riippumatonta itsenäisyyttä hoitaa evankeliumin julistamiseen ja sakramentteihin liittyvät asiat.
Tunnustuskirjojen mukaan seurakunnalla on oikeus valita pappinsa (tutkielma Paavin valta ja johtoasema). Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämä koskee kirkkoherraa ja kappalaisia, jotka ovat vakinaisia papinvirkoja. Seurakuntapastorit nimittää tuomiokapituli.
Kirkkolaki määrää, että evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta huolehtii sen alueella tapahtuvasta hengellisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, jumalanpalvelusten pitämisestä, kirkollisista toimituksista, sielunhoidosta, diakonia ja lähetystyöstä sekä kristillisen sanoman palvelu- ja julistustehtävistä.
