Kārlis Ulmanis
Wikipedia
Kārlis Ulmanis (4. syyskuuta 1877, Berze – 20. syyskuuta 1942) oli latvialainen poliitikko ja maan diktaattori 1930-luvulla.
Ulmanis opiskeli maataloutta Nebraskan yliopistossa Yhdysvalloissa ja ryhtyi meijeriyrittäjäksi. Hänestä tuli 1919 Latvian itsenäisyyden puolesta kamppailevan Latvian kansanneuvoston perustajajäsen 18. marraskuuta 1918 sekä itsenäisen Latvian ensimmäinen pääministeri. Vuodesta 1934 hän hallitsi Latviaa diktaattorina lakkautettuaan poikkeustilan avulla parlamentaariset puolueet niiden kieltäydyttyä muuttamasta perustuslakia toimeenpanovaltaa suosivampaan suuntaan. Presidentti Alberts Kviesisin kauden päätyttyä vuonna 1936, Ulmanis yhdisti perustuslain vastaisesti presidentin ja pääministerin virat itselleen.
Taustalla oli 1930-luvun tapaan suuri lama ja siitä aiheutunut sisäpoliittinen epävakaus. Ulmanis yritti päästä Hitlerin suosioon, mutta maa jäi Saksan ja Neuvostoliiton 1939 tekemän etupiirijaon perusteella Neuvostoliitolle. Ulmanis vangittiin 1940.
Vaikka Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoitti, että Ulmanis saisi matkustaa Neuvostoliiton pyynnöstä maanpakoon Sveitsiin, hänet kuitenkin pidätettiin ja vietiin tuntemattomaan paikkaan. Ulmanisin kohtaloksi kerrottiin vasta Mihail Gorbatšovin aikana, että hän kuoli vankilassa Krasnovodskissa Turkmenistanissa.
