Judo
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Judo artikkelia pitäisi parantaa laadullisesti. Tosiasioita täsmentää, kieliasua parantaa ja lähdevitteitä lisätä. Mallia muista budolaji-artikkeleista. Jklak 15. helmikuuta 2007 kello 14.37 (UTC) |
Judo (jap. 柔動, Jūdō) on itämainen itsepuolustuslaji, joka on lähtöisin Japanista. Judo tarkoittaa suomennettuna joustavaa tai pehmeää tietä, periksiantamisen taitoa. Judon kehitti Jigoro Kano. Aluksi judoa pidettiin yhtenä ju-jutsun koulukuntana. Kesäkuussa vuonna 1882 Kano perusti Tokioon Kōdōkanin, oman koulun, jossa hän alkoi opettaa uutta kehittämäänsä kamppailulajia, judoa. Hän karsi jujutsun tekniikat niin, että kamppailutilannetta voitiin harjoitella täydellä suoritusteholla, ilman merkittävää loukkaantumisriskiä. Hän lisäsi tekniikoihin myös omia sovelluksiaan ja korosti terveen kehon sekä henkisen kehittymisen tärkeyttä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Judo Suomessa
- Pääartikkeli: Judo Suomessa
Suomessa laji esiteltiin ensimmäisen kerran vuoden 1890 lokakuussa Jigoro Kanon toimesta hänen Euroopan matkallaan. Varsinainen judotoiminta alkoi Suomessa 1954, kun Japanin lähetystösihteeri Shigemi Tagami alkoi opettaa judoa Helsingissä. Suomen Judoliitto ry perustettiin Torsten Murenin toimesta vuonna 1958. Ensimmäisiä judoseuroja Suomessa olivat Turun Judoseura, Helsingin Judoseura sekä Helsingin Tarmon judojaosto Chikara ja Meidokan. Nykyisin judoa harrastetaan joka puolella Suomea yli sadassa seurassa.
[muokkaa] Urheilu
Vaikka judo on täysivaltainen taistelulaji on se myös hyvin suurta suosiota nauttiva urheilulaji. Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Laji hyväksyttiin olympialajiksi vuonna 1964. Lajissa naiset ja miehet kilpailevat omissa sarjoissaan. Kummassakin sarjassa on seitsemän eri painoluokkaa sekä avoin painoluokka, johon kuka tahansa voi osallistua.
Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista. Heitot on jaettu neljään luokkaan: käsiheitot, jalkaheitot, lonkkaheitot ja uhrautumisheitot.
Judo-ottelun voi voittaa ennen otteluajan loppumista teknistä tyrmäystä vastaavalla 10-pisteen (ippon) arvoisella täydellisellä heittotekniikalla, kahdella 7-pisteen arvoisella (wa-zari) heittotekniikalla, 25 sekunnin kestävällä sidonnalla matossa tai vastustajan luovuttaessa käsilukkoon tai kuristukseen. Otteluajan päätyttyä parhaiden suoritusten lukumäärä ratkaisee. Ipponin lisäksi suoritukset voivat olla 7-pisteen (waza-ari), 5-pisteen (yuko) tai 3-pisteen (koka) arvoisia. Näitä suorituksia voi saada epätäydellisistä heittotekniikoista, alle 25 sekunnin sidonnoista ja vastustajan rangaistuksista, joista passiivisuus rangaistus on yleisin. Pisteiden ollessa tasan mennään jatkoajalle äkkikuolema periaattella, eli ensimmäinen suoritus ratkaisee, tai tuomariäänestykseen. Judossa otteluaika on aktiivista aikaa ja ottelukello pysäytetään jokaisen keskeytyksen kohdalla. Aikuisten viralliset otteluajat ovat viisi minuuttia ja nuoremmilla yleensä neljä tai kolme minuuttia.
Judon pääperiaatteet ovat "maksimaalisen tehon periaate", "yhteisen hyvän periaate" sekä tärkeimpänä "joustavuuden periaate". Joustavuuden periaattesta onkin judon kehittäjä Jigoro Kano sanonut:
»Jos vastassani on mies, jonka määrittelemme voimaltaan kymmenen yksikön vahvuiseksi, kun taas itse olen seitsemän yksikön vahvuinen, ei minun auta ruveta työntämään häntä. Hänhän työntäisi minut kumoon helposti. Jos taas annan hänelle vastusta sopivasti, jotta hän työntäisi kokovoimallaan minua päin ja sitten väistän, kaatuu hän itse.»
Maksimaalisen tehon periaatteella tarkoitetaan sitä, että osaa käyttää tilanteen vaatiman määrän voimaa. Voima on myös osattava käyttää täysin (maksimaalisesti) hyödyksi. Oppilaat tulisi myös opettaa saamaan tarvittaessa itsestään irti mahdollisimman paljon tehoja.
Yhteisen hyvän periaatteen on tarkoitus suojella harrastajia loukkaamasta toisiaan. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei tarkoituksella vahingoiteta toista ja vahinkojakin pyritään välttämään. Esim: heiton jälkeen heittäjä (tori) muistaa kannattaa heitetyn (uke) kädestä, jottei tämä putoa täydellä painollaan mattoon (tatamiin) ja alastulo (ukemi) on helpompi tehdä.
[muokkaa] Judopuku
Judon harrastajat pukeutuvat valkoiseen tai siniseen pukuun, judogiin, joka suomennettuna tarkoittaa judopukua. Judogi luotiin Kodokanissa, josta sen malli levisi myöhemmin käytettäväksi myös monissa muissa itsepuolustuslajeissa. Judogi koostuu housuista ja takista, jotka on valmistettu puuvillasta. Koska judopuvun täytyy kestää heittämistä, kiskomista ja äkkinäisiä liikkeitä, se on huomattavasti jäykempää ja vahvempaa kangasta kuin esimerkiksi karatessa käytettävä puku eli karategi. Takki pysyy kiinni vyön eli obin avulla.
Judokilpailuissa toinen ottelija pukeutuu tavallisesti siniseen judogiin, jotta tuomareiden ja katsojien on helpompi erottaa ottelijat toisistaan. Pienemmissä kisoissa voidaan käyttää myös perinteistä punaista ja valkoista otteluvyötä erottamaan ottelijat.
[muokkaa] Vyöasteikko
Vyöarvo kertoo harrastajan tason. Arvot jaetaan kyū [kiu] eli oppilasasteisiin ja dan eli opettaja-asteisiin.
Vyöarvot alimmasta arvosta ylimpään:
- 6 kyū, valkoinen
- 5 kyū, keltainen
- 4 kyū, oranssi
- 3 kyū, vihreä
- 2 kyū, sininen
- 1 kyū, ruskea
- 1–5 dan, musta
- 6-8 dan, puna,valkea
- 9-10 dan, punainen
Lähde http://www.judoinfo.com/gandoy.htm
(vyöasteikon värit ja vaativuustasot vaihtelevat eri maissa)
Judon aloittajalle myönnetään oikeus käyttää valkoista vyötä (alle 15. vuotiaat saavat myös oikeuden pitää vyössään yhtä "natsaa"). Harjoituksen edetessä järjestetään nuorille aloittajille natsakokeita lisänatsojen ansaitsemiseksi. Natsat merkataan punaisilla nauhoilla vyön molemmissa päissä noin 5 centtiä yvön päästä. Kolme natsaa oikeuttaa vyökokeisiin, jonka suorittajat etenevät seuraavalle vyöasteikolle. Yli 15-vuotiaana judon aloittavat eivät käytä natsoja, jotka on merkkinä siitä, että kyseiselle judokalle (judon harrastajalle) saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja judokilpailuissa tai harjoitusotteluissa eli randoreissa.
Läpäisemällä tasokoeraadin valvoman tasokokeen judoka graduoi eli korottaa vyöarvoaan. Vyön suoritusten välillä on minimiajat joiden jälkeen voi graduoida seuraavaa vyöastetta mutta se vaatii sekä ahkeraa harjoittelua että edistymistä lajin taidossa. Käytännössä graduointiajan venyvät huomattavasti minimiaikoja pidemmiksi. Vyöarvot ovat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta ja vielä sen jälkeen tulee vielä daneja 1-10 kpl.
[muokkaa] Judon kata-sarjat
Judossa on useita kata-sarjoja joista länsimaissa yleisemmin harjoiteltavat ovat:
[muokkaa] Nage-no-kata
Nage-no-kata (muodolliset heitot), Nage-no-kata sarjaan kuuluvat
- Te-waza (käsiheitot):
Uki-otoshi, Ippon-seoi-nage, Kata-guruma.
- Koshi-waza (lonkkaheitot):
Uki-goshi. Harai-goshi, Tsuri-komi-goshi, O-goshi.
- Ashi-waza (jalkaheitot):
Okuri-ashi-barai. Sasae-tsuri-komi-ashi, Uchi-mata.
- Ma-sutemi-waza (uhrautumisheitot selkä maassa):
Tomoe-nage, Ura-nage, Sumi-gaeshi.
- Yoko-sutemi-waza (uhrautumisheitot kylki maassa):
Yoko-gake, Yoko-guruma, Uki-waza..[1].
[muokkaa] Katame-no-kata
- Katame-no-kata (muodolliset matto-otteet)
[muokkaa] Kime-no-kata
- Kime-no-kata (muodolliset taistelu- ja itsepuolustusotteet) Judon kime no kata sarjassa opettajapuoli hyökkää joko aseetta tai aseella (tanto tai bokken) ja suorittajan torjuessa hyökkäykset.
[muokkaa] Ju-no-kata
- Ju-no-kata (muodolliset pehmeät otteet)
[muokkaa] Koshi-ki-no-kata
- Koshi-ki-no-kata (Antiikkiset heitot eli samuraitten ju-jutsua taisteluvarusteissa) ja
[muokkaa] Izuzu-no-kata
- Izuzu-no-kata (viiden kata joka selvittää judon perusteita)
[muokkaa] Go-no-kata
Go-no-kata on vanhoista Kodokanin muistiinpanpoista 2000-luvulla elvytetty kata-sarja jossa on kymmenen liikesarjaa. Työntämällä ja vetämällä tori ja uke koettelevat toistensa tasapainoa kunnes tori tekee rytminmuutoksen, horjuttaa ja tekee sisääntulon kuitenkin ilman lopullista heittoa, kuten Ju-no-katassa..[2].
Osaa kata-sarjojen tekniikoista ei opeteta kuin kata harjoittelun yhteydessä ja osa saattaa olla judo-shiaissa kiellettyjä. Kuten esimerkiksi jalkalukot.[3].
[muokkaa] Muita taistelulajeja
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Lähdeviittaukset
- ↑ Judo, sivu 97. Max Jensen, Tammi, Helsinki 1972 8.painos 1993
- ↑ Ippon, sivu 14. Suomen Judoliiton jäsenlehti 1/2007
- ↑ Judon taito, sivu 98. Marwood Des, Karisto, Hämeenlinna 1995
[muokkaa] Kirjallisuuslähteet
- Marwood Des: Judon taito. Karisto, Hämeenlinna, 1995. ISBN 951-23-3275-2.
- Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8 (nid.).
- Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9 (nid.).
- Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai , A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0 (sid.).
- Max Jensen: Judo. Tammi, Helsinki, 1972, 8. uudistettu painos 1993. ISBN 951-31-0267-X.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen Judoliitto
- International Judo Federation (englanniksi)
- European Judo Union (englanniksi)
- Kodokan Judo Institute (englanniksi)
- Polish Judo Competition Results
- Judoschool Jan Snijders, judo techniques
 |
Nykyaikana harjoiteltavat budolajit |
| Gendai-budolajit: | Aikido | Atarashii naginata | Iaidō| ZNKR jōdō | Judo | Jūkendō | Karate-do | Kendo | Kyūdō | Shōrinji kenpō | Taido | Tankendō |
