Jean-Claude Brialy
Wikipedia
Jean-Claude Brialy (30. maaliskuuta 1933, Aumale, (nyk. Sour El-Ghozlane), Algeria – 30. toukokuuta 2007, Pariisi, Ranska ) oli ranskalainen näyttelijä, ohjaaja ja julkisuuden henkilö, joka loi uransa elokuvan parissa. Hänestä tuli tähti 1950-luvun lopulla, jolloin hän oli Ranskan uuden aallon elokuvan ahkerimpia näyttelijöitä. Uuden aallon ohjaajista hänen työtovereitaan olivat Claude Chabrol, Éric Rohmer, Jean-Luc Godard, Louis Malle, François Truffaut, Agnès Varda ja Jacques Rozier. Hän filmasi myös Roger Vadimin, Claude Lelouch'n ja Luis Buñuelin kanssa. Brialy ohjasi itsekin useita elokuvia, joista muistetaan muun muassa Églantine (1971).
Brialy kuoli syöpään.[1]
Hän oli Prytanée National Militairen entinen oppilas.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Filmografiaa
[muokkaa] Näyttelijänä
- Hissillä mestauslavalle (Ascenseur pour l'échafaud) (1958)
- Neljäsataa kepposta (Les quatre-cents coups) (1959)
- Ystävykset (Le Beau Serge) (1959)
- Rohkea nuoruus (Les Cousins) (1959)
- Paris nous appartient (1960)
- Nainen on aina nainen (Une femme est une femme) (1961)
- La Mandragola (1965)
- Morsian pukeutui mustaan (La mariée était en noir) (1968)
- Clairen polvi (Le genou de Claire)(1970)
- Vapauden aave (Le fantôme de la liberté) (1974)
- Kuningatar Margot (La Reine Margot) (1994)
[muokkaa] Ohjaajana
- Églantine (1971)
- Les volets clos (1973)
- L'oiseau rare (1973)
- Un amour de pluie (1974)
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Jean-Claude Brialy Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
