James B. Sumner

Wikipedia

James Batcheller Sumner (19. marraskuuta 1887, Canton – 12. elokuuta 1955, Buffalo) oli yhdysvaltalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1946 havainnostaan, että entsyymejä voidaan kiteyttää. Sumner jakoi palkintonsa John Howard Northropin ja Wendell Meredith Stanleyn kanssa.

Sumner valmistui Harvardin yliopistosta vuonna 1910. Harvardissa hän oli tutustunut huomattaviin kemisteihin kuten Roger Adamsiin, Farrington Danielsiin, Frank C. Whitmoreen, James Bryant Conantiin ja Charles Loring Jacksoniin. Hän jatkoi biokemian opiskelua Harvardissa ja saavutti filosofian tohtorin arvon vuonna 1914. Sen jälkeen hän toimi biokemian apulaisprofessorina Cornellin yliopissa.

Cornellissa Sumner aloitti tutkimuksensa koskien entsyymejä. Erityisesti hänen tutkimuskohteenaan oli ureaasientsyymi. Aluksi Sumner ei onnistunut ja hänen työtoverinsa uskoivatkin, että hänen päämääräänsä oli mahdoton saavuttaa. Vuonna 1926 hän kuitenkin todisti, että pienetkin entsyymit oli mahdollista eristää ja kiteyttää. Hänen tutkimuksensa toivat hänelle professorin arvon vuonna 1929.

Vuonna 1937 Sumnerille myönnettiin Guggenheim Fellowship -apuraha ja hän työskenteli viisi kuukautta Ruotsissa Theodor Svedbergin kanssa. samana vuonna John Howard Northrop onnistui kiteyttämään pepsiinin.

Vuonna 1948 Sumner pääsi United States National Academy of Sciencesin jäseneksi.Sumner kuoli syöpään 12. elokuuta 1955.