Irving Langmuir

Wikipedia

Irving Langmuir

Irving Langmuir (31. tammikuuta 1881, New York – 16. elokuuta 1957, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen kemisti ja fyysikko. Hän oli töissä General Electric:llä 1909–1950, mutta teki useita merkittäviä keksintöjä fysiikan ja kemian perusilmiöiden tutkimuksessa.

Langmuir keksi muun muassa kaasutäytteisen hehkulampun ja löysi atomaarisen vedyn. Nobelin kemianpalkinnon hän sai vuonna 1932 työstään pintakemian alalta. Hän oli ensimmäinen teollisuuden kemisti, joka sai Nobelin palkinnon. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa yhtälöitä, menetelmiä, ja tieteellinen aikakausjulkaisu Langmuir.

Pintakemiaa Langmuir alkoi tutkia yhdessä assistenttinsa Katherine Blodgettin kanssa myöhempinä vuosinaan. He tutkivat ohuita kalvoja ja molekyylien adsorptiota pinnoilla. Yhdessä he esittelivät käsitteen monolayer, joka tarkoittaa yhden molekyylin paksuista kerrosta. Urallaan Langmuirille myönnettiin lukuisia arvostettuja palkintoja.

[muokkaa] Nuoruus ja perhe

Irving Langmuir syntyi Charles ja Sadie (omaa sukua Comings) Langmuirin perheeseen. Perheessä oli entuudestaan jo kaksi poikaa ja myöhemmin perheeseen syntyi Irvingille myös pikkuveli. Koulutukseltaan Irving Langmuir oli metallurgian insinööri. Hän valmistui 1903 Columbia Universitystä ja jatkoi opintojaan Walther Hermann Nernstin (Nobelin kemianpalkinto 1920) alaisuudessa fysikaalisessa kemiassa saavuttaen tohtorin tutkinnon 1906 Göttingenin yliopistossa. Palattuaan takaisin Yhdysvaltoihin hän siirtyi General Electricin palvelukseen. Vuonna 1912 hän meni naimisiin Marion Mersereaun kanssa ja he saivat kaksi lasta, pojan ja tyttären.