J. G. Granö
Wikipedia
J. G. (Johannes Gabriel) Granö (14. maaliskuuta 1882 Lapua – 23. helmikuuta 1956) oli suomalainen maantieteilijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantieteilijän nuoruusvuodet
Granö vietti suuren osan nuoruudestaan Siperiassa ja liikkui jo varhain isänsä, pastori Johannes Granön (1850–1913) mukana laajoilla alueilla Siperiaan karkotettujen suomalaisten, virolaisten, saksalaisten ym. parissa. Hänen ensimmäinen julkaisunsa oli Siperian suomalaiset siirtolat, joka julkaistiin 1905.
Vuosien 1906 ja 1916 välisenä aikana J. G. Granö teki mm. jääkauteen liittyviä geomorfologisia tutkimuksia Altai-vuorilla ja todisti vuonna 1910 väitöskirjassaan jäätikköjen vaikuttaneen Altain alueen ja pohjois-Mongolian pinnanmuotoihin. Nuoruuden tutkimusmatkojen kokemuksista paitsi maantieteellisesti, myös inhimillisiä ja tunnepohjaisia elämyksiä kuvaten, Granö kertoo klassisessa teoksessaan Altai, vaellusvuosina nähtyä ja elettyä (osat I ja II, 1921).
[muokkaa] Maisematiedettä
Toimiessaan 1920-luvun alusta 1940-luvulle eri periodeina sekä Tarton, Turun, että Helsingin yliopiston maantieteen professorina Granö kehitti erityisen maisematieteen, jossa ihmiskeskeisesti tarkasteltiin ympäröivää maisemaa. Tämän metodin avulla hän teki edelleenkin käytössä olevien aluejakojen pohjana käytettävän Suomen maisema-aluejaon. Granön metodinen pääteos on Puhdas maantiede vuodelta 1930, joka alun perin ilmestyi saksaksi ja suomeksi. Vuonna 1997 teos käännettiin englanniksi ja se on herättänyt vuosikymmenestä toiseen jatkuvaa kiinnostusta, ei vähiten siksi, että maisematutkimus on noussut uudeksi poikkitieteelliseksi tutkimusalakseen.
[muokkaa] Tiedemaailman vaikuttaja
Granö toimi Turun yliopiston rehtorina vuosina 1932–1934 ja kanslerina 1945–1955. Vuoteen 1950 asti hän toimi myös Helsingin yliopiston maantieteen professorina julkaisten tutkimuksia Keski-Aasian ja Suomen maantieteestä. Hänet palkittiin ansioistaan mm. Suomen Maantieteellisen Seuran kultaisen Fennia-mitalilla. Hän oli kolmentoista tieteellisen seuran kunniajäsen.
[muokkaa] Valokuvaaja
Vuonna 2002 järjestetty Granön 120-vuotisjuhlanäyttely Sininen Altai toi Granön esille paitsi tiedemiehenä, myös valokuvataiteilijana. Hän käytti valokuvaa nykyaikaisella tavalla osana tiedettään ja kuvasi esteettisesti vaikuttavia otoksia jylhistä maisemista ja katoavasta kansanelämästä.
[muokkaa] Joitain J. G. Granön teoksia
- Altai, vaellusvuosina nähtyä ja elettyä. Osat I ja II. Porvoo: WSOY 1919–1921
- Suomalainen maisema. Suomen Maantieteellisen Seuran aikakauskirja N:o 2–3, 1927
- Puhdas maantiede. Tutkimusesimerkeillä Suomesta ja Virosta valaistu metodologinen selvitys. Porvoo: WSOY 1930
- Suomen maantieteelliset alueet. Porvoo: WSOY 1932
- Pure Geography. Olavi Granö and Anssi Paasi (ed.) Baltimore and London: The Johns Hopkins University 1997
[muokkaa] Lähteitä
- Eskola, Taneli Sininen Altai, J. G. Granö Siperian valokuvaajana 1902–1916. Helsinki: Musta Taide 2002
- Granö, Olavi Johannes Gabriel Granö. Geographers: Biobibliographical Studies 3, 73–84, 1979
- Granö, Olavi, Jälkisanat teoksessa Granö J. G. Altai, vaellusvuosina nähtyä ja elettyä. 2 p. Helsinki: SKS, 1993
- Granö, Olavi, Granö – vuoristojen tutkija. Teoksessa Suomalaiset Aasian-kävijät. Kerkko Hakulinen ja Olavi Heikkinen (toim.) Helsinki: Kirjayhtymä 1980
- Linkola, Hannu Hajonnut maisema. J. G. Granön maisematiede aikansa kuvana ja osana nykyistä maisemamaantiedettä. Helsinki: Department of Geography, University of Helsinki, 2005
- Origin of Landscape Science. J. G. Granö and a New Pure Geography for a New State. A Collection of Papers Edited by Olavi Granö. The Turku University Foundation 2003
- Paasi, Anssi Granö, Johannes Gabriel (1882–1956). Suomen kansallisbiografia 3, 276–278. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004
- References to the Work of J. G. Granö. Olavi Granö (ed.) Turku: Turun yliopiston maantieteen laitoksen julkaisuja A nro 170 2005.
