Itä-Suomen hovioikeus

Wikipedia

Itä-Suomen hovioikeus on Suomen hovioikeuksista kolmanneksi vanhin. Se aloitti toimintansa Viipurissa Viipurin hovioikeuden nimellä vuonna 1839. Toimittuaan sata vuotta Viipurissa hovioikeus siirtyi talvisodan johdosta Heinolan kautta Kuopioon vuonna 1940. Hovioikeuden nimi muutettiin 2.3.1945 Itä-Suomen hovioikeudeksi.

Hovioikeuden toimintaa johtaa presidentti. Tällä hetkellä presidenttinä toimii 1. joulukuuta 2007 alkaen Mikael Krogerus, joka oli nimitettäessä korkeimman oikeuden jäsen, eli oikeusneuvos. Itä-Suomen hovioikeudessa on presidentin lisäksi tuomareina kolme hovioikeudenlaamannia ja 17 hovioikeudenneuvosta. Esittelijöinä toimii kolme asessoria ja 16 viskaalia. Lisäksi hovioikeudessa on kansliapäällikkö, kirjaaja, apulaiskirjaaja, atk-suunnittelija, informaatikko, viisi notaaria, yhdeksän toimistosihteeriä ja kaksi virastomestaria. Vakinaisten virkojen määrä on 61.

[muokkaa] Historiaa

Viipurin hovioikeuden perustaminen liittyy ns. Strömbergin juttu. Nimismies F.A. Strömberg oli kasakoiden avulla häätänyt niskuroivia talonpoikia sillä seurauksella, että Antti Repo -niminen talonpoika kuoli kasakoiden keihästämänä. Strömberg joutui syytteeseen, jota kenraalikuvernööri, ruhtinas Alexander Mensikov ei voinut hyväksyä. Turun hovioikeus tuomitsi Strömbergin mestattavaksi osallisuudesta tappoon. Kenraalikuvernööri saattoi asian keisarin ratkaistavaksi, joka vapautti päätöksellään 3. tammikuuta 1839 Strömbergin kaikesta vastuusta. Samana päivänä keisari antoi julistuksen uuden hovioikeuden perustamisesta Viipuriin. Uuden hovioikeuden ensimmäinen presidentti oli kreivi Carl Gustaf Mannerheim vuosina 1839-1854.

Viipurin hovioikeus ei kuitenkaan ollut keisareiden määräysvallassa. Vuonna 1902 Viipurin hovioikeus kieltäytyi noudattamasta perustuslain vastaisesti annettua asevelvollisuuslakia, minkä johdosta kolme hovioikeuden jäsentä erotettiin ja muut saivat nuhteet. Vuonna 1903 hovioikeus jätti noudattamatta keisarillisen määräyksen virkasyyteasioissa, ja jälleen useita hovioikeuden jäseniä ja esittelijöitä erotettiin. Nikolai II:n marraskuun manifestin myötä erotetut saattoivat palata virkoihinsa.

Vuonna 1912 syntyi uusi konflikti kun Venäjän duuma oli päättänyt, että Suomessakin tehdyt virkarikokset käsitellään Pietarin piirioikeudessa, eikä Suomessa maan omien lakin mukaan. Viipurin hovioikeus sovelsi kuitenkin Suomen lakia ja seurauksena oli erottamisia ja vankeusrangaistuksia. Hovioikeuden jäsenet passitettiin Pietariin Krestnyn vankilaan kärsimään rangaistuksiaan. Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen erotetut saattoivat palata virkoihinsa, joista tilalle nimitetyt erosivat tehdäkseen tilaa palaajille.^[1]

Itä-Suomen hovioikeuden jäseninä ovat toimineet mm. Harras Kyttä, Väinö Voipio, Juuso Häikiö, Heimo Lampi, Gustaf Möller ja Lauri Lehtimaja. Edellinen presidentti oli Markku Arponen.

[muokkaa] Tuomiopiiri

Hovioikeus käsittelee tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien ratkaisuista tehdyt valitukset ja kantelut.

Itä-Suomen hovioikeuspiiriin kuuluvat Iisalmen, Joensuun, Kajaanin, Kuopion, Mikkelin, Nurmeksen, Pieksämäen, Savonlinnan ja Varkauden käräjäoikeudet, joiden kunkin tuomiopiiri on seuraava:

Iisalmen käräjäoikeus: Iisalmi, Keitele, Kiuruvesi, Lapinlahti, Pielavesi, Sonkajärvi, Varpaisjärvi ja Vieremä.

Joensuun käräjäoikeus: Eno, Ilomantsi, Joensuu, Kesälahti, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä, Rääkkylä ja Tohmajärvi.

Kajaanin käräjäoikeus: Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Vuolijoki.

Kuopion käräjäoikeus: Juankoski, Kaavi, Karttula, Kuopio, Maaninka, Nilsiä, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi ja Vesanto.

Mikkelin käräjäoikeus: Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Mikkeli, Puumala, Rantasalmi, Ristiina ja Sulkava.

Nurmeksen käräjäoikeus: Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo.

Pieksämäen käräjäoikeus: Hankasalmi, Haukivuori, Kangasniemi, Pieksänmaa ja Pieksämäki.

Savonlinnan käräjäoikeus: Enonkoski, Heinävesi, Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna ja Savonranta.

Varkauden käräjäoikeus: Leppävirta ja Varkaus.

[muokkaa] Lähteet

• 1. ↑ Jukka Kekkonen;: Itä-Suomen hovioikeus 150-vuotta, teoksessa Wiipurin Itä-Suomen hovioikeus 1939-1989
• Itä-Suomen hovioikeuden sivut