Isebel
Wikipedia
Isebel tai Iisebel on naisen nimi, joka esiintyy kahdesti Raamatussa.
Nimi Isebel on siirtynyt vuosisatojen halki yleisnimenä tarkoittaen kaikkia pahoja ja ilkeitä naisia. Juutalaisten ja kristittyjen vastenmielisyys Isebelia kohtaan johtui ihmisuhrien (erityisesti lasten) uhraamisesta Baal-kultin mukaisesti.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vanha testamentti
Vanhassa testamentissa Isebel on Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissä tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia. Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.[2]
Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot -niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan - mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti:
»Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: "Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut".»
Näin kävikin: Ahab vuoti kuiviin sotavaunuihinsa haavoituttuaan nuolesta, ja kun vaunut pestiin Jisreelin lammikolla, kulkukoirat nuoleksivat Ahabin verta ja portot peseytyivät siinä.
Myös Nabotin viinitarha kummittelee Ahabin suvun vaiheissa: sitä pidettiin perimätiedon mukaan kirottuna maana sen jälkeen kun profeetta karkotti kuninkaan sieltä; sodan Ahabin suvulle julistanut, Elian Israelin kuninkaaksi voitelema sotapäällikkö Jeehu, Nimsin poika, surmasi kuninkaan pojan Jooramin jousellaan ja käski vaunusoturinsa Bidkarin heittää surmatun ruumis Nabotin maalle - johon se tiettävästi jäi haaskansyöjien revittäväksi, koska kukaan ei uskaltanut kajota kirotulle maalle heitettyyn ruumiiseen:
»Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: 'Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.' Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja heitä pellolle»
Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa.
Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa - hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa - Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta. Isebel murskaantui elävältä hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa[3] ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen.[2] .
Jeehu käski lopulta muistaessaan haudata Iisebelin jäännökset -
»Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär!»
- mutta palvelijat löysivät vain Isebelin pääkallon, kämmenet ja jalkaterät, jotka kuopattiin kaikessa hiljaisuudessa Jisreelin vainiolla johonkin merkitsemättömään kuoppaan:
»Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: 'Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.' »
[muokkaa] Uusi testamentti
Uudessa testamentissa Isebel on profeetta Tyatiran kaupungissa. Häntä syytetään kirkon jäsenien houkuttelemisesta siveettömyyksiin ja epäjumalille uhratun lihan syömiseen.[4] Eräät teoreetikot ehdottavat, että kirjoittaja käyttää nimeä peitenimenä tietäen kirjeen tyatiralaisten lukijoiden tietävän kehen viitataan, ja että he myös tietäisivät edellisen Isebelin teot.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Jorma Pakkanen: Pappi Joojadan muistiinpanot
- ↑ 2,0 2,1 Ensimmäinen kuninkaitten kirja, luku 21
- ↑ Toinen kuninkaitten kirja, luku 9
- ↑ Johanneksen ilmestys, Kirje Tyatiran seurakunnalle
