Io (kuu)

Wikipedia

Löytäminen
Löytäjät	Simon Marius Galileo Galilei
Löytöaika	1610
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta	Jupiter
Keskietäisyys	421 600 km
Eksentrisyys	0,041
Kiertoaika	1 d 18 h 27,6 min
Inklinaatio	0,040°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija	3 643,2 km
Pinta-ala	41 000 000 km²
Massa	8,94×1022 kg 0,015 Maan massaa
Keskitiheys	3,55 g/cm³
Painovoima pinnalla	1,81 m/s²
Pyörähdysaika	1 d 18 h 27,6 min
Akselin kaltevuus	–
Albedo	0,61
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine	vähäinen
Koostumus
rikkidioksidi	90 %

Io on Jupiterin neljästä Galilein kuusta kaikkein sisin. Se on Jupiterin kolmanneksi suurin ja Aurinkokunnan neljänneksi suurin kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Io oli yksi Zeuksen rakastetuista. Kuun nimeä ehdotti Simon Marius pian löytämisen jälkeen, mutta se vakiintui vasta 1900-luvulla.

[muokkaa] Vulkanismi

Kaikkein silmiinpistävin ominaisuus Iossa on sen tuliperäisyys – kuu on Aurinkokunnan vulkaanisin taivaankappale. Tulivuoret syöksevät rikkiä tai rikkidioksidia. Huomattava tulivuorivyöhyke on Tvashtar. Aktiivisuus on todennäköisesti peräisin vuorovesivoimista Jupiterin sekä kolmen sisimmän kuun, Ion, Europan ja Ganymedeen välillä. Io kääntää aina saman puolen Jupiteriin päin, ja kaksi ulompaa kuuta saavat Ion hieman venymään luoden kuun sisälle lämpöä kitkan avulla. Muiden kuiden vetovoima vetää Ion radan ja muodonkin hieman soikeaksi, joka aiheuttaa Ion asennon heilumisen Jupiteriin nähden. Tämä luo Ion pyörimisen suhteen jäljessä laahaavan vuorovesiaallon, jonka aiheuttama kitka kuumentaa Ion sisustaa. Edellä mainitut kuut kiertävät radoilla, jotka ovat keskenään resonanssissa: Io kiertää neljä ja Europa kaksi kierrosta Ganymedeen yhden kierroksen aikana. Toinen syy Ion energiaan on sen kulku Jupiterin magneettikentän läpi, mikä luo voimakkaan sähkövirran. Ion vuorovesivoimien aiheuttama kuumeneminen on 10¹³ wattia. Kun Ioa tutkittiin kameroilla ja luotaimilla, niin pinnalla havaittiin suunnaton vulkaaninen räjähdys jota aluksi luultiin toiseksi kuuks Ion takana. Suurin räjähdys Iossa oli 300 kilometriä korkea.

[muokkaa] Rakenne

Ion pinta on jatkuvan muutoksen kourissa: tulivuorenpurkauksia tapahtuu eri puolilla kuun pintaa, ja niistä purkautunut rikkipitoinen materiaali luo pinnalle erikoisia ja värikkäitä kuvioita. Tästä syystä Iossa on poikkeuksellisen vähän kraattereita. Tulivuorten lisäksi maisema koostuu tavallisista vuorista, rikkijärvistä, jopa 7 kilometrin syvyisistä kalderoista ja satojen kilometrien pituisista sulaneesta silikaatista tai rikistä koostuvista virroista. Kuu muistuttaa koostumukseltaan kiviplaneettoja: se koostuu pääosin sulaneista silikaattimineraaleista, ja Galileo-satelliitin mittausten mukaan kuulla on myös säteeltään jopa 900 kilometrin kokoinen rautaydin.

Iolla on ohut ilmakehä, joka koostuu lähinnä rikkidioksidista. Toisin kuin muilla Galilein kuilla, Iossa ei ole juurikaan vettä, mikä saattaa olla seurausta Aurinkokunnan alkuajoista, jolloin Jupiter oli vielä tarpeeksi kuuma haihduttamaan veden pois kuusta.