Idel-Ural

Wikipedia

Idel-Ural oli lyhytikäinen valtio, joka syntyi Euroopan itäreunalle Volgan (tataariksi Idel) ja Etelä-Uralin alueelle Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Idel-Uralin pääkaupunki oli Kazan.

Venäjän muslimien kongressi julisti Idel-Uralin tasavallan itsenäiseksi 12. joulukuuta 1917. Tätä on usein pidetty yrityksenä elvyttää historiallinen Kazanin kaanikunta. Tasavallan alue käsitti aluksi Volgan tataarien ja baškiirien asuinalueet Kazanin ja Ufan kuvernementeista. Muutamia kuukausia myöhemmin valtioon liittyi myös muita alueen kansoja, kuten marit, tšuvassit ja udmurtit. Tasavallan pääuskontona oli aluksi islam, mutta alueen laajentuessa siihen tuli kuulumaan myös ortodoksisuutta ja šamanismia harjoittavia kansoja.

Puna-armeija valloitti tasavallan huhtikuussa 1918, mutta se vapautettiin tšekkilegioonan toimesta saman vuoden heinäkuussa. Lopullisesti alue joutui Neuvosto-Venäjän vallan alle vuoden 1918 loppuun mennessä.

Idel-Uralin presidentti, Sadrí Maqsudí Arsal, pakeni Suomeen vuonna 1918. Hän sai hyvän vastaanoton Suomen ulkoministeriltä, joka muisti hänen toimensa kansallisen itsemäärämisoikeuden ja Suomen perustuslaillisten oikeuksien puolustamiseksi Venäjän duumassa. Maanpaossa ollut presidentti tapasi myös Viron johtoa, ennen kuin vuonna 1919 jatkoi matkaansa Ruotsiin, Saksaan ja Ranskaan, hakien länsimaiden tukea Idel-Uralille.

Nykyisin termiä Idel-Ural käytetään itsenäisyydestä haaveilevien tataarien keskuudessa.