HMS Dreadnought

Wikipedia

Tilattu:	1905
Kölinlasku:	2. lokakuuta, 1905
Vesillelasku:	10. helmikuuta, 1906
Käyttöönotto:	Joulukuussa 1906
Poistettu käytöstä:	1919
Kohtalo:	Romutettu 1923
Ominaisuudet
Uppouma:	18 420 tonnia
Mitat:	Pituus 160 m, leveys 25 m, syväys 8 m
Panssarointi:	Kylki: 4 - 11 tuumaa (100 - 280 mm) keskellä, 2.5 tuumaa (64 mm) päissä Kansi: 3 tuumaa (75 mm) Tykkitornit: 11 tuumaa (280 mm) Torni: 11 tuumaa (280 mm)
Aseistus:	10 x 12-tuumaista (305 mm) tykkiä (viidessä tykkitornissa), 27 x 4-tuumaista (102 mm) tykkiä, 5 x 18-tuumaista (457 mm) vedenalaista torpedoputkea
Koneisto:	Kattilat: 18 x Babcock & Wilcox Turbiinit: 4 x Parsons höyryturbiinia Teho: 22 500 hevosvoimaa (17 megawattia) Nopeus: 21 solmua (39 km/h)
Kantomatka:	6 620 meripeninkulmaa (12 260 km) 10 solmun (19 km/h) nopeudella, 4 910 meripeninkulmaa (9 090 km) 18.4 solmun nopeudella (34 km/h)
Miehistö:	695–773

HMS Dreadnought oli Britannian kuninkaallisen laivaston (ja maailman) ensimmäinen taistelulaiva, joka oli varustettu yhtenäisellä kymmenen 12" (305 mm) tykin patterilla, päinvastoin kuin vanhoissa linjalaivoissa, jossa aseistus koostui useista erilaisista tykeistä. Dreadnought oli myös ensimmäinen suuri sota-alus, joka käytti höyryturbiineja. Tämän vuoksi se oli luokkansa nopein alus. Dreadnought oli niin mullistava, että se teki kerralla vanhentuneiksi sitä edeltävät alukset ja sitä seuranneita taistelulaivoja kutsuttiin yleisesti dreadnoughteiksi. Dreadnoughtin esittely laukaisi myös suurvaltojen kesken asevarustelun kierteen, "suuren laivastorallin", joka päättyi ensimmäiseen maailmansotaan.

[muokkaa] Historia

Dreadnoughtin kehitykseen vaikutti merkittävästi Venäjän laivaston tuho japanilaisten toimesta Venäjän-Japanin sodassa Tsushiman taistelussa 1905. Taistelun tuloksena huomattiin, että ainoastaan ensisijaisen patterin tuli vaikutti taisteluissa ja pienemmät tykit vain vaikeuttivat tulen havainnointia ja -johtoa. Taistelua käytiin myös pienempien tykkien kantomatkan (12 km) ulkopuolella. Sekä Yhdysvallat, Japani ja Britannia ymmärsivät tämän ja alkoivat kehitellä vain isoja tykkejä kantavia aluksia.

HMS Dreadnoughtin suunnitteli ensimmäisen merilordin Sir John "Jackie" Fisherin johtama komitea, jonka hän kokosi joulukuussa 1904. Dreadnought rakennettiin ennen näkemättömällä nopeudella, se valmistui vuodessa ja päivässä joulukuussa 1906.

Lisää samanlaisia aluksia alettiin rakentaa kuumeisella kiireellä; sodan syttyessä Isolla-Britannialla oli niitä 17 ja Saksalla 9 (Grimberg).

Vuodet 1907–1912 Dreadnought oli Royal Navyn kotilaivaston (Home Fleet) lippulaiva. Nopeampia laivoja laskettiin kuitenkin vesille koko ajan ja 1910 Dreadnought alkoi jo olla vanhentunut ja se oli haavoittuva torpedohyökkäyksille. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Dreadnought oli neljännen taistelulaivueen lippulaiva Pohjanmerellä, sijoituspaikkanaan Scapa Flow.

Dreadnoughtin ainoaksi merkittäväksi voitoksi jäi saksalaisen sukellusveneen U-29 upotus törmäämällä 18. maaliskuuta 1915. Se on myös ainoa taistelulaiva joka on upottanut sukellusveneen. Vanhuutensa vuoksi Dreadnought siirrettiin toukokuussa 1916 Thamesille 3. taistelulaivueen johtoon estämään saksalaisten taisteluristeilijöiden uhan. Dreadnought palautettiin Grand Fleetiin maaliskuusta elokuuhun 1918, jolloin se oli jo huonossa kunnossa jatkuvasta partioinnista johtuen, jonka jälkeen se asetettiin reserviin. Laiva poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 1920 ja myytiin T. Ward & Companylle 1922 ja purettiin Invernessissä 1923.

Vuonna 1963 käyttöönotettu Royal Navyn ensimmäinen ydinsukellusvene sai nimekseen HMS Dreadnought.