Hemoglobiini

Wikipedia

Hemoglobiini (C₂₉₃₂H₄₇₂₄N₈₂₈S₈Fe₄O₈₄₈) eli verenpuna on rautapitoinen metalloproteiini, joka kuljettaa punasolujen mukana pääosin happea, mutta jonkin verran myös hiilidioksidia. Hemoglobiinista käytetään lyhennettä Hb. Sen määrää veressä voidaan tutkia verikokeen avulla, jolloin tulos ilmoitetaan yksikössä g/l. Jos hemoglobiiniarvo on tavallista pienempi, puhutaan anemiasta. Aikuisilla naisilla normaali hemoglobiini on noin 117–155 g/l, miehillä 134–167 g/l. Hemoglobiinin muoto muuttuu, kun se sitoo happimolekyylejä. Tällöin hemoglobiinia nimitetään oksihemoglobiiniksi. Kun happea ei ole sitoutuneena hemoglobiiniin, sitä kutsutaan deoksihemoglobiiniksi. Deoksihemoglobiinin proteiiniosat sitovat hiilidioksidia.

Seuraavassa taulukossa on esitetty eri eläinlajien keskimääräisiä hemoglobiiniarvoja.

	Hemoglobiini (g/l)
Ihminen	150 (mies)
	136 (nainen)
Nauta	110
Sika	127
Hevonen	145 (lämminverinen)
	110 (kylmäverinen)
Siipikarja	90
Koira	150
Lammas	118
Vuohi	100

Sisällysluettelo 1 Hemoglobiinin rakenne 2 Hemoglobiinin muodostus ja hajoaminen 3 Aiheesta muualla 3.1 Hemoglobiinitutkimukset

[muokkaa] Hemoglobiinin rakenne

Hemoglobiini koostuu neljästä globiini-nimisestä valkuaisaineesta ja neljästä niihin liittyneestä hemiyhdisteestä. Hemi on porfyriinirengas, jonka keskellä on rauta (Fe2+) -ioni. Kukin hemi voi sitoa yhden molekyylin happea reversiibelisti eli yhdessä hemoglobiinimolekyylissä voidaan kuljettaa neljä happimolekyyliä. Hemiin liittyneiden proteiinien rakenne vaihtelee eläinlajeittain sekä joillakin lajeilla iän mukaan. Ihmisellä, märehtijöillä, sialla ja kaneilla on alkiokaudella, sikiökaudella ja aikuisiällä erilaiset hemoglobiinit, joissa hemiin liittyneiden proteiinien rakenne on erilainen.

[muokkaa] Hemoglobiinin muodostus ja hajoaminen

Hemoglobiini muodostuu punasolujen muodostusvaiheessa luuytimessä, ei enää verenkierrossa kypsissä punasoluissa. Punasolujen hajoamisessa vapautuva hemoglobiinikin hajoaa ja sen hajoamistuotteena syntyvät aminohapot ja rauta-ioni hyödynnetään mm. uuden hemoglobiinin tuotannossa. Protoporfyriiniosa muutetaan bilirubiiniksi, joka kulkee verenkierrossa albumiiniin sitoutuneena maksaan. Maksa konjugoi bilirubiinin glukuronihappoon ja syntyvä yhdiste eritetään elimistöstä joko virtsan tai ulosteen mukana. Hajoaminen tapahtuu pääasiassa pernassa.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Hemoglobiinitutkimukset

• HUS: Hemoglobiini-A1C: [1] Hemoglobiini-A1C, glykoitunut pika, verestä
• HUS: Hemoglobiini-A1C: [2] Hemoglobiini-A1C, glykoitunut, verestä
• HUS: Hemoglobiini-A2: [3] Hemoglobiini-A2, verestä
• HUS: Hemoglobiini: [4] Hemoglobiini, fetaali, napaverestä
• HUS: Hemoglobiini: [5] Hemoglobiini, fetaali, verestä
• HUS: Hemoglobiini: [6] Hemoglobiini, fraktiot, verestä
• HUS: Hemoglobiini: [7] Hemoglobiini, ihmisen (kval), ulosteesta
• HUS: Hemoglobiini: [8] Hemoglobiini, isoelektrinen fokusointi, verestä
• HUS: Hemoglobiini: [9] Hemoglobiini, plasmasta
• HUS: Hemoglobiini: [10] Hemoglobiini, virtsasta