Havis Amanda

Wikipedia

Ville Vallgrenin Havis Amanda, (1906) kuuluu Helsingin kaupungin taidemuseon julkisen taiteen kokoelmaan.

Havis Amanda eli Manta, on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Pariisissa vuonna 1906 valmistama pronssipatsas ja suihkulähde Helsingissä Kauppatorin laidalla. Patsas merileijonineen valettiin Ranskassa ja kuljetettiin laivalla osina Suomeen. ^[1]Patsas paljastettiin varhain sunnuntai-aamuna 20. syyskuuta 1908 ilman juhlallisuuksia. Veistos on art nouveau -tyyliä; Eliel Saarisen suunnittelema kiviallas on veistetty Vehmaan punaisesta graniitista. ^[2]

Viisi metriä korkea ^[3]patsas kuvaa merenneitoa, joka on päättänyt jättää kotinsa meressä ja astua maihin. Pronssiin on ikuistettu tilanne, jossa neito on noussut alastomana vedestä ja seisoo kalliopaadella kalojen keskellä neljän vettä suihkuttavan merileijonan ympäröimänä.^[4] Vallgrenin ajatuksissa hänen tunnetuimmaksi ^[5] teoksekseen muodostunut Havis Amanda oli Helsingin ruumiillistuma, ”Itämeren tytär”.

Patsaan malleina Ville Vallgren ilmoitti myöhemmin olleen kaksi pariisilaista neitosta, Léonie Tavier ja Marcelle Delquini. ^[6]

[muokkaa] Patsaskiista

Patsasta koskeva keskustelu alkoi jo kinasteluna sijoituspaikasta, kunnes Albert Edelfeltin päättäväinen esiintyminen johti kauppatorin valitsemiseen.^[7]

Varsinainen mielipiteenvaihto käynnistyi sen paljastamisen jälkeen syyskuussa 1908. Lokakussa Helsingin Suomalainen Seura ja Naisasialiitto Unioni ilmaisivat paheksuntansa Helsingin kaupungin viranomaisille, jotka olivat veistoksen tilanneet. Nähtiin, että ylevän ja puhtaan alastomuuden sijaan Vallgrenin ”naikkonen” yllytti toriyleisöä siveettömiin ajatuksiin naista kohtaan ”pienistä poikapahasista ja rantajätkistä totiseen maalaiskansaan”. Tuoreet naiskansanedustajat näkivät Havis Amandan hyökkäykseksi ajamaansa siveyslainsäädäntöä ja prostituution rajoittamista vastaan. ^[8]

Naisasialiikkeen kritiikki sisälsi myös arvostelua patsaan tilannutta ”miesklikkiä” kohtaan. Naisten ääni -lehti valitti: ”Kaiken, mitä taide- ja intelligenssi-aristokratia tuottaa, pitää olla mukisematta kaunista, hyvää ja ensiluokkaista, eivätkä plebeijit saisi sitä siis arvostella.” Miehinen osapuoli kävi vastahyökkäykseen, jossa muun muassa Hufvudstadsbladetin taidekriitikko Gustav Strengell totesi, että ”Vallgrenin ’pronssityttö’ oli tällaiselle yleisölle kuin helmi sioille ja monumentaalisinta koko taideteosasiassa oli naisasianaisten monumentaalinen typeryys”. ^[9]

Myös työväenliikkeen lehdistössä julkaistiin kritiikkiä veistoskiistan alussa. Sosialidemokraattisen puolueen Työmiehen mielestä Havis Amanda oli ”ruokoton, ruumiltaan ’kerrassaan ruma’ ja asennoltaan ’mitä luonnottomin’. Myös teoksen hinta aiheutti närästystä: ”Ja vieläpä on tullut tämä maksamaan Helsingin kaupungille 80 000 markkaa; sillä summalla olisi jo voinut pelastaa monta Helsingin neitosta vankilasta ja vaivaistalosta.” ^[10]

Patsaskiistan taustalla oli myös jännite suomen -ja ruotsinkielisen sivistyneistön välillä. Ruotsinkieliset liberaalit halusivat antaa Suomesta kuvan modernina, teollistuvana, eurooppalaisena maana, kun taas fennomaanit korostivat suomalais-ugrilaisen erityislaadun merkitystä. Havis Amandan taakse asettuivat alusta asti äänekkäimmin ruotsinkieliset kosmopoliitit, jolle Vallgren edusti modernia eurooppalaista kulttuuria. Vastapuolella olivat fennomaanit, joille suihkulähteen nais- ja eläinfiguurit olivat tekijänsä tavoin (Vallgren asui suurimman osan elämästään Pariisissa ja oli Ranskan kansalalainen vuodesta 1902 alkaen) ”epäkansallisia” ja ”vieraita keskuudessamme” vailla suomalaista omalaatuisuutta. ^[11]

Kulttuurilehti Arguksessa kaksitoista keskeistä suomalaista kulttuurivaikuttajaa antoi suihkulähteelle siunauksensa vaatien, että veistosta tulisi arvioida taiteellisin, eikä moraalisin perustein.

[muokkaa] Lakitusperinne

Havis Amandan lakitus vappuna 2005.

Perinteen mukaan ylioppilaat lakittavat patsaan suurella valkolakilla joka vappu. Ensimmäisen kerran lakitus tapahtui tiettävästi jo vuonna 1909. ^[12] Joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui vasta vuonna 1921^[13]. 1951 lakittaminen virallistettiin. ^[14]

1978 aiemmin keskiyöllä pidetty tilaisuus siirrettiin järjestyshäiriöiden takia alkuiltaan. ^[15]Uudemman tradition mukaan ylioppilaat panevat valkolakin päähänsä vappuaattona klo 18 heti Havis Amandan saatua oman lakkinsa. ^[16]Teekkarit kuitenkin painavat lakin päähänsä edelleen vasta keskiyöllä.^[17] 1980-luvulla perinteeseen lisättiin lakitusta edeltävä patsaan pesu. ^[18]Se on kunniatehtävä, jonka yleensä saavat hoitaakseen ahkerat tapahtuman järjestelijät tai vanhat ylioppilaskunta-aktiivit.^[19]

Nykyään pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat vuorottelevat lakittamisessa. Pronssin haurastumisen takia patsaalle kiipeäminen on nyttemmin kielletty, mutta niin lakitus kuin sitä edeltävä Mantan pesukin hoidetaan nosturin varassa. ^[20]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Satu Itkonen: Havis Amanda-rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.
2. ↑ Satu Itkonen: Havis Amanda-rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.
3. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
4. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
5. ↑ Satu Itkonen: Havis Amanda-rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.
6. ↑ Tekstitaulu Jugendsalissa olevassa näyttelyssä Havis Amanda - Mon Amour 100 vuotta
7. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
8. ↑ Mononen & Nenonen 2008, sivu 32
9. ↑ Mononen & Nenonen 2008, sivu 35
10. ↑ Mononen & Nenonen 2008, sivu 36
11. ↑ Mononen & Nenonen 2008, sivu 37
12. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
13. ↑ Mika Junnikkala (toim.) YLE Teema, Ville Vallgren, Tunnetiloja. Viitattu 29.4.2008.
14. ↑ Satu Itkonen: Havis Amanda-rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.
15. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
16. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
17. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
18. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
19. ↑ Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
20. ↑ Satu Itkonen: Havis Amanda-rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.

[muokkaa] Kirjalähteet

• Teija Mononen, Kati Nenonen (toim.): Havis Amanda, Mon Amour 100 vuotta. Helsingin kaupungin taidemuseo, 2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Manta on hurmannut 100 vuotta Helsingin Sanomat. 30.4.2008. Viitattu 30.4.2008.

Koordinaatit: 60°10′03.3″N, 24°57′04.9″E