Halhin-Golin taistelut
Wikipedia
Halhin-Golin taistelut olivat työläisten ja talonpoikien puna-armeijan ja Japanin keisarillisen armeijan Kwantungin armeijan välinen yhteenotto, mikä alkoi siten, että Neuvostoliiton turvallisuustakaaman Mongolian kansantasavallan sotilaat tulivat alueelle, jonka Japanin protektoraatti, Mantšukuo katsoi itselleen kuuluvaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
[muokkaa] Kiisteltyjä alueita
Alueen omistus oli epäselvä ja siitä olivat Kiinan keisarikunta ja Venäjän keisarikunta neuvotelleet. Sen jälkeen, kun Japani oli ottanut haltuunsa Mantšurian ja perustuttanut sinne Mantšukuon, olivat japanilaiset alkaneet tukea kiinalaisia käsityksiä rajan oikeasta kulusta, jotta Mantšukuon käsittämä alue olisi laajempi. Japanin ja Neuvostoliiton Kauko-idässä olivat jännittyneet, koska Neuvostoliitto ei pitänyt hyvänä Japanin toimintaa Kiinassa, missä se oli tukenut niin Kiinan kommunistista puoluetta kuin myös Guomingdangia silloin, kun puolueet vielä olivat tehneeet yhteistyötä. Japanilla ja Venäjällä oli ollut kiistoja Kauko-idässä mm. Kuriilien saarten osalta ja Neuvostoliiton voimistuva läsnäolo olisi voinut vaarantaa Japanin valloitukset Kiinassa ekä asettaa Japanin alttiiksi Neuvostoliiton ilmahyökkäyksille.
[muokkaa] Mongolian kansantasavalta ja Mantšukuo tukialueina
Neuvostoliitto oli ilmoittanut 1936, että Ulko-Mongoliassa sijaitseva Neuvostoliiton tukema Mongolian kansantasavalta voi vaatia itselleen kansallisuusperustein myös Sisä-Mongoliaa, missä myös asui mongoleja. Japanin puolustusministeri Seishiro Itakagi oli päättänyt pitää Japanin vahvat asemat. Neuvostoliitolla oli ollut 1931 ainoastaan kuusi jalkaväkidivisioonaa erityisessä Kauko-idän armeijassa, jonka tehtävänä oli valvoa Mantšurian ja Kiinan rajaa. Vuoteen 1936 mennessä sen vahvuus oli lisääntynyt kahteentoista jalkaväkidivisioonaan, joita tuettiin sadoilla panssarivaunuilla ja -ajoneuvoilla. Mantšukuon ja Neuvostoliiton pitkällä rajalla oli tapahtunut pelkästään 1936 kolmekymmentäkolme aseellista yhteenottoa.
[muokkaa] Japanin ja Neuvostoliiton ilmataistelut Kiinassa
1937 Neuvostoliitto oli alkanut tukea Kiinan tasavaltaa sen taistelussa Japania vastaan lähettämällä Espanjan sisällissodan tapaan tueksi uusia Polikarpov I-16 -hävittäjiä sekä Polikarpov I-15 -hävittäjiä, kaksisataa vapaaehtoista lentäjää sekä hävittäjien tarvitseman teknisen tuen. Japani ja Neuvostoliitto olivat keskenään välillisesti julistamattomassa ilmasodassa keskenään. 1938 Neuvostoliitto lähetti Mongolian kansantasavallan turvaksi 57. erityisen jalkaväkiosaston, joka koostui moottoroidusta jalkaväkidivisioonasta ja neljästä panssariprikaatista. Joukot eivät asettuneet Mongolian kansantasavallan rajoille, mutta olivat läsnä maassa.
[muokkaa] Hasanin taistelut 1938
Hasanin taistelut 1938 aiheutuivat siitä, kun Joachim von Ribbentrop 1.1.1938 luokseen Japanin Berliinin suurlähettilään Hiroshi Oshiman keskustelemaan mahdollisesta Saksan ja Japanin liittolaisuudesta. Saksalla oli suunnitelmissa Anschluss ja Tsekkoslovakian sudeettialueiden haltuunotto, minkä vuoksi oli tärkeää sitoa Neuvostoliittoa Kauko-idästä nousevan uhkakuvaan, jottei se kykenisi olemaan niin aktiivinen Keski-Euroopan osalta. Von Ribbentrop korosti, että Neuvostoliiton armeijassa oli toimeenpantu puhdistuksia sotilasjohdon piirissä marraskuussa 1937, minkä vuoksi se ei olisi kaikkein iskukykyisin. Japani lisäsi painetta Neuvostoliittoa kohtaan lähettämällä heinäkuussa 1937 Japanin Moskovan suurlähettilään Shigemitsu Mamorun Neuvostoliiton ulkoasiankansankomissaari Maksim Litvinovin luokse vaatimaan, että neuvostoliittolaiset evakuoitaisiin pois kiistellyiltä alueilta Mantšurian rajoilta. 13.7.1938 neuvostoliittolaiset joukot ottivat haltuunsa Hasanin järven alueen, joka kuului Koreaan, mitä Japani piti hallussaan. 29.7.1938 Japanin keisarillisen armeijan 19. divisioonan komentaja omasta aloitteestaan määräsi hyökkäyksen Hasanin alueelle sekä sen lähellä niin ikään neuvostoliittolaisten hallussa olevalle kukkulalle. Mikäli alueet olisivat joutuneet japanilaisille, olisivat nämä voineet uhata 80 kilometrin päästä Vladivostokia ja neuvostoliittolaistan merenkulkua. Neuvostoliittolaiset hyökkäsivät takaisin ja lopulta 9.8.1938 japanilaisten oli aloitettava tulitauko ja vetäydyttävä.
[muokkaa] Taistelun alku
[muokkaa] Ratsujoukkojen yhteenotto
11.5.1939 Mongolian kansantasavallan ratsujoukko tuli alueelle, jota Mantšukuo piti itselleen kuuluvana etsimään laidunta hevosilleen. Mantšukuon joukot ajoivat mongolijoukot pois. 13.5.1939 mongoliratsuväki tuli aikaista suuremmalla joukolla takaisin ja otti alueen haltuunsa. Tähän reagoi Japanin Kwantungin armeija, joka oli Mantšukuon protektoraattivaltion suojelija. 14.5.1939 japanilaisen everstiluutnantti Yaozo Azuman komentavat tiedustelujoukot tulivat alueelle, mikä sai mongolit vetäytymään. Mongolit kuitenkin jatkoivat alueella oloa, minkä vuoksi Azuma johti viikkoa myöhemmin joukkonsa alueelle häätämään tunkeutujia. Mongolit saartoivat Azuman joukot ja tuhosivat ne.
[muokkaa] Kwantungin armeijan hyökkäys
Pakottaakseen mongolit ja neuvostoliittolaiset alueelta päätti Kwantungin armeijan johto hyökätä. Hyökkäys alkoi 1.7.1939 23. divisioonan 71.- ja 72. jalkaväkirykmenttien voimin, jotka ottivat haltuunsa Halhan kukkulan sekä aluetta noin 18 kilometrin päähän siitä pohjoiseen Holsten joelle saakka. Seuraavana päivänä joukko ylitti Halhan ja pakotti neuvostojoukot vetäytymään Baintsagan kukkuloilta.
Samaan aikaan toisella hyökkäyksellä 3.- ja 4. panssarivaunurykmentti, joilla oli yhteensä 73 panssarivaunua, 64. jalkaväkirykmentti, 28. rykmentin 2. pataljoona ja 7. jalkaväkidivisioona etenivät neuvostoliittolaisten asemiin Halhin itärannalla pakottaen ne vetäytymään.
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: |
Taistelu laajeni lopulta kevein asein käydyistä rajataisteluista raskasta tykistöä, panssarivaunuja ja ilmavoimia vaativaksi suuremmaksi sarjaksi taisteluita, johon Neuvostoliitto panosti paljon voittaakseen. Sotatilaa jatkui 16.9.1939 saakka. Vasta kun Halhin-Golin tilanne oli selvitetty, hyökkäsi Neuvostoliitto seuraavana päivänä 17.9.1939 Itä-Puolaan ja valtasi osansa Puolasta niin kuin Saksa ja Neuvostoliitto olivat sopineet. Saksa oli suositellut ottamaan Neuvostoliittoa osansa Puolan operaationsa kestäessä, jotta puolalaisten asema saksalaisia vastaan heikkenisi ja jotta toisaalta Saksan ei tarvitsisi vallata Neuvostoliitolle sovittua osaa Puolasta ja sitten luovuttaa sitä Neuvostoliitolle.
[muokkaa] Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus 1941
Lopputuloksena sodasta oli se, että Japani oli vakuuttunut Neuvostoliiton sotilaallisesta voimasta, solmi ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon hyökkäämättömyyssopimuksen sekä pidätty Kauko-idässä hyökkäämästä sotilaallisesti Neuvostoliittoa vastaan Saksan itärintaman keventämiseksi Kauko-idästä aiheutuvalla Japanin uhalla. Tämän vahvisti vielä käytännössä Richard Sorgen tuottamat tiedot Japanista, minkä vuoksi Neuvostoliitto saattoi siirtää Kauko-idästä divisioonia Moskovan edustalla marraskuussa ja joulukuussa 1941 käytyihin taisteluihin, mistä aiheutui se, että Saksa suuntautui lopulta 1942 sotataloutensa vuoks hyökkäyksessään etelämmäs kohti Kaukasusta.
[muokkaa] Japanin kalustoa
- 13. kenttätykistörykmentti, ecversti Ise, 24 x tyyppi 38 75 mm kenttätykki, 12 x tyyppi 38 120 mm haupitsi
- 3. raskas kenttätykistöprikaati, kenraalimajuri Hata
- 1. raskas tykistörykmentti, eversti Mishima, 16 x Tyyppi 96 150 mm haupitsi
- 7. erillinen raskas kenttätykistörykmentti, eversti Takatsukasa, 16 x Tyyppi 92 100 mm tykki
- Mulingin raskas tykistörykmentti, everstiluutnantti Someya, 6 x Tyyppi 89 150 mm kanuuna
- 1. erillinen kenttätykistörykmentti, eversti Miayo, 8 x Tyyppi 90 75 mm kenttätykki
- 3. panssarivaunurykmentti, eversti Yoshimaru, 26 x Tyyppi 89, 4 x tyyppi 97, 15 x Tyyppi 94
- 4. panssarivaunurykmentti, eversti Tamara, 8 x Tyyppi 89, 36 x tyyppi 95, 4 x Tyyppi 94
[muokkaa] Aiheesta muualla
- High Command and Field Army: The Kwantung Army and the Nomonhan Incident, 1939, Alvin D. Coox, Military Affairs, Vol. 33, No. 2 (Oct., 1969), pp. 302-312, Society for Military History
- The Nomonhan Incident: Imperial Japan and the Soviet Union, Katsu H. Young, Monumenta Nipponica, Vol. 22, No. 1/2 (1967), pp. 82-102, Sophia University
- Nomonhan: Japanese-Soviet Tactical Combat, 1939, Edward J. Drea, Combat Studies Institute, U.S. Army Command and General Staff College, Fort Leavenworth, Kansas, 66027, January 1981 [1]
