Hôtel des Invalides
Wikipedia
Hôtel des Invalides, usein vain Les Invalides, on rakennusryhmä Pariisissa. Siihen kuuluu kultakupolinen kirkko, museoita ja muistomerkkejä, jotka kaikki liittyvät Ranskan sotahistoriaan, sekä sotavereraaneille tarkoitettu sairaala ja vanhainkoti, jotka ovat antaneet alueelle sen alkuperäisen nimen. Les Invalidesiin on myös haudattu eräitä Ranskan sotasankareita.
Hôtel des Invalidesin rakennuttamisen aloitti Ludvig XIV vuonna 1670. Alue oli silloin Pariisin esikaupunkia, ja rakennuksen tarkoitus oli toimia vanhojen sotilaiden kotina ja sairaalana. Hankkeen valmistuessa 1676 siihen kuului viisitoista sisäpihaa, joista suurin oli suunniteltu sotilasparaateja varten. Joenpuoleisen julkisivun pituus oli 196 metriä.
Kappeli rakennettiin 1679, ja sairaalassa asuvien veteraanien tuli päivittäin osallistua siellä järjestettäviin messuihin. Pian kappelin valmistuttua Ludvig XIV teetti Pietarinkirkkoa muistuttavan kuninkaallisen kappelin, joka on yksi barokkiarkkitehtuurin helmistä. Se valmistui 1708. Jules Hardouin Mansart avusti kappelin suunnittelussa ikääntyvää Libéral Bruantia ja viimeisteli sen 1679 Bruantin kuoleman jälkeen tämän suunnitelmien mukaan. Kappelia kutsutaan yleisesti Invalidikirkoksi.
Invalidikirkon näyttävin hautaholvi kuuluu Napoléon Bonapartelle.
Invalidikirkkoa kosketti tuhon uhka vuonna 1944: Adolf Hitler määräsi tuhoamaan koko Pariisin, jos saksalaiset joutuisivat vetäytymään sieltä; erityisesti tuhottaviksi määrättiin mm. Notre Dame sekä Invalidikirkko; saksalaiset pioneerit sijoittivat rakennukseen paitsi räjähteitä myös sadoittain happisäiliöitä lietsomaan tulta.
Hanke jäi toteutumatta; Pariisin viimeinen saksalainen komendantti, kenraali Dietrich von Choltitz, kielsi pioneereja räjäyttämästä panoksia ja käski heidän johtajansa viedä kaikki miehensä pois. On sanottu, että hän käski asentaa kaikkien räjäyttimien yhteisen keskusohjaimen työhuoneeseensa kuitenkin katkaisten johdot heti, kun pioneerit olivat poistuneet. Tämän asian todenperäisyys on epävarma; kuitenkin varmaa on, että kenraali kertoi ensi töikseen hänet vanginneille ranskalaisille upseereille, majuri Jean de la Horielle ja luutnantti Henri Karcherille, selvin sanoin varoituksen joka puolella kaupunkia olevista räjähteistä, jotka purettiinkin ensi tilassa.
