Grafologia

Wikipedia

Grafologia eli käsialantutkimus tarkoittaa ihmisen luonteenpiirteiden selvitystä käsialasta.^[1] Käsialan tutkimista harjoitetaan esimerkiksi persoonallisuuden, terveydentilan, työtehtävään sopivuuden tai parisuhteen arviointia varten. Vaikka useimmat tiedemiehet luokittelevat grafologian näennäistieteeksi empiiristen todisteiden puuttumisen vuoksi, tekniikkaa käytetään laajasti virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä ympäri maailmaa.

Grafologia on eri asia kuin käsiala-analyysi, jota käytetään muun muassa rikostutkinnassa selvittämään, kuka on kirjoittanut tutkimuksen alaisen tekstinäytteen.

Käsialasta on yritetty tehdä päätelmiä jo ainakin antiikin Roomassa ja Kiinassa ajanlaskumme alussa. Kuitenkin varsinaisena ensimmäisenä grafologiatutkimuksena pidetään italialaisen Camillo Baldin (1537—1634) vuonna 1622 kirjoittamaa teosta Trattado come da una letterera missiva si conoscano la natura e qualita dello scriviente ("Tutkimus menetelmästä tunnistaa kirjoittajan luonteenlaatu hänen kirjoituksestaan").

1900-luvun alkupuolella saksalainen filosofi Ludwig Klages esitti teorian, jonka mukaan käsiala ilmaisee ihmisen persoonallisuutta samaan tapaan kuin vaikkapa ilmeet tai eleet.

Klagesin teorian mukaan käsialasta voidaan päätellä kolme pääpiirrettä:

1. kirjoittajan yleiset taipumukset (onko hän esimerkiksi tunne- vai järki-ihminen, onko hänellä toimivaa tarmoa vai passiivista vastustuskykyä, missä määrin hän hillitsee itseään jne.)
2. hänen temperamenttinsa
3. hänen harrastuksensa ja päävaikuttimensa elämänkäytössä (onko kirjoittajalla henkisiä vai aineellisia taipumuksia, onko hän minäkeskeinen vai sosiaalinen jne.)

Grafologian paikkansapitävyyden eksakti osoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Toisaalta monet grafologit puolustautuvat sillä, että käyttäytymispsykologian kaltaisen jo sinänsä jokseenkin epäeksaktin ilmiön tutkiminen empiiris-eksaktilla metodilla on hankalaa jo sen vuoksi, että tutkittavien suureiden (luonteenpiirteet) eksakti määrittely on vaikeaa tai miltei mahdotonta.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Pennanen, Leo: Käsiala kertoo WSOY, 1945.
• Klages, Ludvig: Handschrift und Charakter. Gemeinverständlicher Abriss der graphologischen Technik 1917.
• Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
• Selin, Risto, Marketta Ollikainen & Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
• Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Grafologinen Yhdistys ry.
• http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/grafologia.html
• Suomen Kuvalehti 44/2003: Jounin lappu