Frederick Soddy

Wikipedia

Frederick Soddy (2. syyskuuta 1877, Eastbourne - 22. syyskuuta 1956, Brighton) oli englantilainen radiokemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1921 radioaktiivisten aineiden ja isotooppien tutkimisesta.

Soddy syntyi Eastbournessa, missä hän opiskeli collegessa ennen kuin siirtyi opiskelemaan Aberystwythin yliopistoon ja myöhemmin Oxfordiin. Oxfordissa hän työskenteli tutkijana 1898–1900.

Vuonna 1900 Soddy siirtyi McGillin yliopistoon Kanadaan. Siellä hän teki töitä yhdessä Ernest Rutherfordin kanssa. Soddy ja Rutherford huomasivat, että radioaktiivisten alkuaineiden poikkeava käyttäytyminen johtui siitä, että ne hajosivat toisiksi alkuaineiksi. Hajoaminen tuotti myös alfa-, beeta- ja gammasäteilyä.

Vuonna 1903 hän todisti yhdessä William Ramsayn kanssa, että radiumin hajoaminen tuotti heliumia.

Vuosina 1904–1914 hän toimi lehtorina Glasgow'n yliopistossa. Siellä ollessaan hän todisti, että uraani hajoaa radiumiksi. hän todisti lisäksi, että radioaktiivisella alkuaineella voi olla useampi kuin yksi atomimassa, vaikka kemialliset ominaisuudet ovat samat. Tämä havainto johti isotoopin käsitteeseen. Myöhemmin hän todisti, että ei-radioaktiivisillakin alkuaineella voi olla useita isotooppeja.

Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Aberdeenin ja Oxfordin yliopistoissa.

Soddy oli myös kiinnostunut teknokratiasta. Hän kirjoitti lukuisia teoksia liittyen radioaktiivisuuteen. Soddyn työ ja hänen esseensä, jotka toivat tietoisuuteen uuden käsityksen radioaktiivisuudesta inspiroivat kirjailija H. G. Wellsiä kirjoittamaan kirjansa The World set free.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Soddyn elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla