Foucault'n heiluri
Wikipedia
Foucault'n heiluri [fu'kon] on heiluri, jolla voidaan osoittaa maapallon pyörimisliike akselinsa ympäri. Nimensä se on saanut keksijänsä, ranskalaisen fyysikon Léon Foucault'n mukaan.
Foucault'n heiluri on hyvin pitkävartinen heiluri, joka on ripustettu siten, että se voi vapaasti kiertyä suhteessa kiinnityskappaleeseen, esimerkiksi ristinivelellä. Kun heiluri saatetaan heiluriliikkeeseen, se jatkaa heilumista samassa tasossa. Koska maapallo pyörii, heilumistaso kiertyy suhteessa maan pintaan.
Foucault esitteli heilurinsa yleisölle ensi kerran Pariisin Panthéonissa vuonna 1851. Heilurin varsi oli 67 metriä pitkä. Kuuluisa Foucault'n heiluri sijaitsi aikoinaan Pietarin Iisakin kirkossa, jossa neuvostoaikana toimi ateismin museo. Heiluri oli maailman suurin, yli 90 metriä pitkä. Turun yliopistossa fysiikan laitoksella, Eurajoen vesitornissa ja Vantaalla tiedekeskus Heurekassa on myös Foucault'n heiluri.
Heilurin selittämätön käyttäytyminen auringonpimennyksen aikana (kiertymissuunnan on havaittu jopa vaihtuneen) on pohjana gravitaation teorioiden tutkimuksille.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- NASAn artikkeli (englanniksi)
- Chris P. Duifin tutkimus (englanniksi)
