Finnegans Wake
Wikipedia
Finnegans Wake on James Joycen viimeinen romaani, ja se julkaistiin 1939. Joyce kirjoitti romaaniaan 17 vuotta, ja työtä vaikeutti hänen heikkenevä näkönsä. Yli 600-sivuisessa romaanissa on kehämäinen rakenne: sen alkulause on romaanin päättävän virkkeen jälkimmäinen lause. Se heijastelee Joycen kehämäistä historiankäsitystä, jonka inspiroijana on ollut italialainen filosofi Giambattista Vico (1668–1744). [1]
Finnegans Wake on Joycen kokeellisin työ. Romaanissa käytetään yli 60 eri kieltä, ja kieli saattaa vaihtua saman sanankin sisällä. Juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä.[2] Vuoden 1999 Penguin Booksin painoksen esipuheessa John Bishop kuvaa romaania lukijaa vähemmän rohkaisevasti: "Ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo, tai "kertooko" se mistään, tai onko se edes "luettavissa" missään sanan normaalissa merkityksessä". [3] Samuel Beckett on sanonut, että Finnegans Wake ei ole romaani jostain, vaan se jokin itse, eikä sitä voi lukea, vaan se pitää katsella ja kuunnella. [4] Romaanista on kuitenkin jopa tehty täyspitkä elokuva Yhdysvalloissa vuonna 1966.[5]
Finnegans Wakea ollaan parhaillaan suomentamassa.[6]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.litencyc.com/php/sworks.php?rec=true&UID=5163
- ↑ http://www.ignorancedenied.com/viewthread.php?fid=57&tid=1203&action=printable
- ↑ Finnegans Wake, Penguin Books 1999, "There is no agreement as to what Finnegans Wake is about, whether or not it is 'about' anything, or even whether it is, in any ordinary sense of the word, 'readable'."
- ↑ http://www.sheilaomalley.com/archives/009383.html
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0059179/
- ↑ http://fwsuomi.freehostia.com/
