Felipe González

Wikipedia

Felipe González Márquez (s. 5. maaliskuuta 1942) on espanjalainen poliitikko. Hän oli Espanjan sosialistisen työväenpuolueen pääsihteerinä vuosina 1974–1997 ja maansa pääministerinä 1982–1996.

González opiskeli lakia Sevillan Instituto San Isidorossa. Hän liittyi kiellettyyn PSOE:hen vuonna 1963 käyttäen salanimeä Isidoro. Hänet valittiin PSOE:n johtoon Suresnesissa Ranskassa järjestetyssä puoluekokouksessa 1974.

Ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa 1977 hänet valittiin Cortesiin ja puolueesta tuli suurin oppositiopuolue, mikä toistui 1979. PSOE voitti vuoden 1982 vaalit historiallisella tuloksella saaden 48,11 % äänistä. Ensimmäisen kerran mikään puolue sai ehdottoman enemmistön parlamentissa.

Gonzálezin hallitus sääti koulutuksen ilmaiseksi 16 ikävuoteen asti ja laillisti osin abortin katolisen kirkon vastustuksesta huolimatta. Sosiaaliturvajärjestelmän luominen aloitettiin.

Helmikuussa 1983 hallitus kansallisti konkurssin partaalla olleen suuryhtiö Rumasan. Kansallistaminen johti oikeustaisteluun, joka selvitettiin vasta 1986. Hallituksen lupaus 800 000 työpaikasta terästeollisuudessa kääntyi teollisuuden uudelleenjärjestelyksi ja irtisanomisiksi. Vuonna 1985 hallitus aloitti laajan yksityistämisen. Ammattiliitot järjestivät 20. kesäkuuta 1985 yleislakon sosiaaliturvan uudistuksen vuoksi.

Gonzálezin toisella kaudella, vuoden 1986 vaalien jälkeen, Espanja liittyi EEC:hen. Vaikka sosialistipuolue oli vastustanut NATOa, González ilmoitti kannattavansa jäsenyyttä ja kansanäänestys vahvisti jäsenyyden. Espanja tuki Kuwaitin vapauttanutta liittoumaa ensimmäisessä Persianlahden sodassa 1991.

14. joulukuuta 1986 järjestetty yleislakko pysäytti koko maan. PSOE:n vasemmistosiipi ja ammattiliitot syyttivät Gonzálezia oikealle siirtymisestä.

PSOE menetti kannatustaan kaupungeissa vuoden 1989 vaaleissa ja vuoden 1993 vaaleissa sen oli liittouduttava Katalonia ja Baskimaan pienpuolueiden kanssa hallituksen kokoamiseksi. González sai 1993 Karlspreis-palkinnon "Euroopan idean ja rauhan edistämisestä."

1990-luvun puolivälissä kansanpuolue alkoi syyttää Gonzálezia talousongelmista, vaikka työttömyys oli laskussa aiempien talousuudistusten alettua vaikuttaa. Hallitus joutui myös osalliseksi useista korruptioskandaaleista. Espanjan media, etenkin El Mundo -lehti selvitti 1983–1987 toimineen, baskien terrorijärjestö ETAa vastaan toimineen GAL-terroristiryhmän taustoja, jotka johtivat Gonzálezin hallitukseen. Lähinnä Ranskan puoleisessa Baskimaassa toiminut kuolemanpartio teki tuona aikana 27 murhaa.

PSOE:ssa harkittiin pitäisikö Gonzálezin luopua puolueen johdosta ja nimittää siihen ainoa hallituksensa alkuperäinen jäsen, Javier Solana. Aiemmin Gonzálezin NATO:n vastaista kampanjaa johtanut Solana kuitenkin nimitettiin joulukuussa 1995 sotilasliiton pääsihteeriksi. González nimitettiin 1996 ETYJ:n erikoisedustajaksi sovittelemaan Jugoslavian kriisiä.

González luopui paikastaan Cortesissa 2004.

González valittiin joulukuussa 2007 Euroopan unionin "viisaiden miesten" ryhmän puheenjohtajaksi.^[1]

[muokkaa] Lähteet

• Curriculum Vitae of Mr. Felipe González Márquez, Euroopan unionin neuvosto

1. ↑ Felipe González presidirá el Grupo de Reflexión sobre el futuro de Europa Público.es. Viitattu 14.12.2007.

	Espanjan pääministerit vuoden 1978 perustuslain jälkeen
	Adolfo Suárez (1976–1981) | Leopoldo Calvo-Sotelo (1981–1982) | Felipe González (1982–1996) | José María Aznar (1996–2004) | José Luis Rodríguez Zapatero (17.4.2004–)

Tämä poliitikkoa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.