Fasaani

Wikipedia

Fasaani
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Kanalinnut Galliformes Heimo: Aitokanat Phasianidae Suku: Phasianus Laji: colchicus
Kaksiosainen nimi
Phasianus colchicus Linnaeus, 1758
Katso myös
Fasaani Wikispeciesissä   Fasaani Commonsissa

Fasaani (Phasianus colchicus) on suurehko riistalintu, jota on istutettu moniin maihin. Fasaani on alkuperältään aasialainen peltokanalintu. Fasaani on kestävä ja sopeutuva lintu. Siksi se onkin levinnyt ihmisen aikaansaamana lähes ympäri maapallon. Fasaani viihtyy hyvin asutusten lähistöllä.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Ääni 3 Levinneisyys 4 Elinympäristö 5 Lisääntyminen 6 Ravinto 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Fasaaniuros on 70–90 cm pitkä ja naaras 53–60 cm. Koiras painaa 1–1,6 kg ja naaras 0,7–1,2 kg. Uroksen vartalo on tiilenpunainen ja vihreäpilkkuinen, pyrstö pitkä ja poikkiraitainen ja pää vihreän, harmaan ja punaisen kuvioima. Naaras on paljon huomaamattomampi ja muistuttaa muiden kanalintujen naaraita ruskean kirjavassa höyhenpuvussaan.

Suomen vanhin rengastettu fasaani on ollut 9 vuotta 8 kuukautta 24 päivää vanha.

[muokkaa] Ääni

Koiraan soidinhuuto on voimakas 'köök–kök', jonka se kajauttaa mielellään muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi tunkiolta. Se saattaa myös räpytellä siipiään voimakkaasti rintaa vasten huudon yhteydessä. Fasaanit pitävät usein vaimeaa, metallista kotkotusta. Säikähtäessään fasaani saattaa päästää lyhyen, korkean kiekaisun.

[muokkaa] Levinneisyys

Fasaanit ovat kotoisin Aasiasta, mutta niitä on istutettu kaikille mantereille lukuun ottamatta Etelämannerta. Suomeen ne istutti Karl Fazer. Suomessa ne eivät pärjää syvälumisilla alueilla ilman talviruokintaa. Linjalaskentojen mukaan Suomessa kiekui 15 000 fasaanikukkoa 1970- ja 1980-luvuilla. Keski– ja Etelä–Euroopassa pesii karkeasti arvioiden 31 miljoonaa fasaaniparia. Metsästystä varten niitä tarhataan yleisesti, myös Suomessa.

[muokkaa] Elinympäristö

Fasaani ruokailee maassa ja pelloilla, mutta yöpyy tukevaoksaisten puiden alaoksilla. Fasaani talvehtii samoilla alueilla, mutta saattaa vaeltaa joskus.

[muokkaa] Lisääntyminen

Fasaanikukolla on haaremi, jossa voi olla useita munivia naaraita. Kaikki kukot eivät onnistu saamaan naarasta, vaan naaraat itse valitsevat mielestään parhaan kukon, kuten useilla muillakin kanalinnuilla. Pesä tehdään maahan heinikkoon. Munia on kymmenkunta, väriltään yksivärisen tummanruskeita. Haudonta-aika on 3–4 viikkoa, ja vain naaras hautoo. Poikaset kulkevat emon perässä monta viikkoa kuoriutumisen jälkeen, mutta aikuistuvat nopeasti: jo 15 viikon ikäisinä ne muistuttavat täysin aikuisia. Jos kesäkuun alussa, jolloin suurin osa poikueista kuoriutuu ja poikaset ovat pieniä, on kylmiä ja sateisia ilmoja, saattavat useimmat poikaset menehtyä kylmyyteen. Toisinaan kukko voi innostua parittelemaan vielä keskikesällä.

[muokkaa] Ravinto

Fasaani syö viljaa, hyönteisiä, sieniä ja marjoja.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Lehtonen, Leo 1974: Fasaanikukkojen yksilöllisestä tunnistamisesta. - Lintumies 2.1974 s. 52-56. SLY.
• Lehtonen, Leo 1975: Fasaanin talvisesta vuorokausirytmiikasta. - Suomen Riista 26:97-107.
• Lehtonen, Leo 1982: Fasaanikannan muuttuneista yöpymistavoista talvella. - Ornis Fennica 59:143-146.
• Moilanen, Pekka & Vikberg, Pentti 1986: Tuloksia fasaanin rengastuksista Suomessa. - Lintumies 5.1986 s. 221-226. LYL.
• Raitasuo, Kalevi 1977: Kultakukon vuosi, metsäfasaanin elämää keväästä talveen. - Otava. Helsinki.