Emil Cedercreutz
Wikipedia
Emil Herman Robert Cedercreutz (16. toukokuuta 1879 Köyliö - 28. tammikuuta 1949) oli suomalainen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija, jonka kuuluisimmiksi teoksiksi ovat muodostuneet hevosaiheiset veistokset.
Emil Cedercreutz syntyi vuonna 1879 Köyliön kartanossa, Köyliössä. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Axel Cedercreutz ja Johanna Lovisa (Louise) Björkenheim (1848–1921) Vuojoen kartanosta, Eurajoelta. Emilillä oli kolme isoveljeä, Axel, Edvard ja Gustaf ja nuorempi sisar, Karin. Oppikoulunsa Emil kävi Helsingin Nya Svenska Läroverketissä, ja ylioppilaslakin hän sai vuonna 1897.
Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa kouluttamaan aloitettu kuvanveistäjä. Perhe toivoi Emilistä juristia. Kolmisen vuotta Cedercreutz yrittikin opiskella lakitiedettä, vaikka veri veti taiteen puoleen. Taidemaalari Albert Edelfeltin suosituksesta Cedercreutz pääsi aloittamaan taideopinnot Suomen Taideakatemian vastaperustetulla kuvanveistolinjalla 1902. Cedercreutzin opettajana toimi Viktor Malmberg. Opintojaan Cedercreutz jatkoi Euroopan taidekeskuksissa kuten Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin.
Cedercreutz kuvasi töissään mielellään hevosia: työhevosia, uljaita ratsuja, loppuun ajettuja vetojuhtia ja raisuja varsoja. Hän oli saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliön kartanon mailla, ja tuloksena olivat merkittävät monumentit Äestäjä Porissa, Kyntäjä Harjavallassa ja Äidinrakkaus Helsingissä. Töissä hevoset olivat usein yhteiskunnallisten epäkohtien vertauskuvina. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä.
Kuvanveistäjänä Cedercreutz debytoi Suomen taiteilijain näyttelyssä 1902. Esillä olivat muun muassa maatyöaiheiset veistokset ”Äestämässä”, ”Vetohärkä”, ”Maanviljelijä” ja ”Brabantilaisia kuormahevosia” ja sai dukaattipalkinnon. Ensimmäisen maineikkaan veistoksensa ”Työn jälkeen” Cedercreutz muovasi 1904 Brysselissä. Teosta on pidetty myös yhteiskunnallisena ilmauksena. Työ hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn Champs Elyséelle. Associé-jäsenyyden alonkiin Cedercreutz sai 1907.
Cedercreutz toi Suomen kuvanveistotaiteeseen uusia virtauksia. Hänen veistotekniikassa oli uusia uria luovaa veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Cedercreutz muovasi veistoksia savimassasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla. Cedercreutz onkin yksi Suomen ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hän oli myös Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Kenraali Mannerheimin kerrotaan sanoneen Cedercreutzin veistotaidoista, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni."
[muokkaa] Biografiaa
Vuonna 1902 Cedercreutz aloitti kuvanveistäjän ammattiopinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Viktor Malmbergin johdolla, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Brysselissä (1903–1904). Brysselissä Cedercreutz tutustui aatesuuntaukseen nimeltä tolstoilaisuus, mikä näkyi myös hänen teemojen valinnoissaan. Brysselin vuosien jälkeen Cedercreutz opiskeli valtion stipendillä Roomassa vuosina 1904–1905 ja myöhemmin, vuosina 1906–1909 Pariisissa Académie Julianissa.
Suomessa ollessaan Emil Cedercreutz asui ensin kotiseudullaan Köyliössä maaseutuateljeessa nimeltä Ilmilinna, missä hän oleskeli vuosina 1905-1914. Vuonna 1914 Cedercreutz muutti Ilmilinnasta uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan, joka sijaitsee Harjavallassa.
[muokkaa] Veistoksista
Cedercreutzin veistoksissa näkyi mm. kansanperinteen ja maatyön arvostus. Hänen tunnetuimpia julkisia veistoksiaan ovat: Äidinrakkaus (1928), Helsinki, Varsapuistikko sekä Äestäjä (1920), Pori, Cygnaeus-koulun puisto.
