Elämänsanalaisuus

Wikipedia

Elämänsanalaisuus voi viitata myös Elämän Sana -herätysliikkeeseen.

Kristinusko: luterilaisuus Osa artikkelisarjasta Herätysliikkeet

Rukoilevaisuus Herännäisyys Herättäjä-Yhdistys Evankelinen herätysliike Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Lestadiolaisuus Vanhoillislestadiolaisuus Esikoislestadiolaisuus Rauhansanalaisuus Elämänsanalaisuus Uusheräys Uuspietismi Suomen Raamattuopisto Kansan raamattuseura OPKO Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys Helluntaiherätys Suomen Helluntaikirkko Karismaattinen liike Nokia Missio Suomen teologinen instituutti

Kristinusko: luterilaisuus Osa artikkelisarjasta Lestadiolaisuus

Henkilöitä Lapin Maria Lars Levi Laestadius Juhani Raattamaa

Suunnat Esikoislestadiolaisuus Rauhansanalaisuus Uusheräys Vanhoillislestadiolaisuus Muut suunnat

Kritiikki Lestadiolaisuuteen liittyvät kiistat Vanhoillislestadiolaisuuden kritiikki (vl)

Suuret seurat Suviseurat (vl) Opistoseurat (vl) Juhannusseurat (el, rs ja vl) Suvijuhlat (rs) Kesäseurat (uh)

Lehtiä Päivämies (vl) Rauhan sana (rs) Rauhan Side (el) Lähettäjä (uh)

Laulukirjat Hengelliset laulut (el) Siionin laulut (vl) Siionin matkalaulut (rs ja uh)

Elämänsanalaisuus on vanhoillislestadiolaisuudesta irronnut kristillinen uskonsuunta. Nimitys tulee heidän julkaisemastaan Elämän sana -lehdestä. Ryhmää kutsutaan myös pappissuuntaukseksi ja Laestadius-seuraksi. Ruotsissa suuntaus on nimeltään Kristna Fridsförbundet.^[1] Laestadius-seura lakkautettiin 2000-luvulla vähentyneen toiminnan takia.^[2] Elämän sana -lehden painos oli parhaimmillaan noin 2 200.^[3]

Sisällysluettelo 1 Synty 2 Katso myös 3 Aiheesta muualla 4 Kirjallisuutta 5 Lähteet

[muokkaa] Synty

Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä oli erimielisyyksiä opillisista kysymyksistä 1960-luvun vaihteessa. Oppierimielisyydet koskivat erityisesti tunnustuskirjojen oppikohtien tulkintaa, pakanalähetystä ja seurakuntaoppia.^[4] Erimielisyydet johtivat muutosta haluavien, varsinkin monien pappien, eroon vanhoillislestadiolaisuudesta. Liikkeeseen liittyi 2/3 vanhoillislestadiolaisuuden papeista, kymmenen pientä rauhanyhdistystä ja joitakin maallikkosaarnaajia.^[5]

Vuoden 1957 Kuopion suviseurojen puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen aiheena oli kaste.^[6] Kokouksessa pidettiin kaksi alustusta ja alustajina toimivat tuomiorovasti L.P.Tapaninen ja saarnaaja Toivo Leppänen.^[6] Alustajat päätyivät vastakkaisiin opillisiin näkemyksiin.^[6] Toisen puolen mukaan lapsi saa uskon vasta kasteessa ja toisen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu lapsen olevan autuas jo ennen kastetta.^[6] Aiheesta keskusteltiin pitkään.^[6] Vanhoillislestadiolaiset asettivat sakramenttikomitean.^[7] Komiteassa mukana ollut Pekka Lappalainen ei yhtynyt komitean esitykseen.^[7]

SRK:n vuosikokouksessa Kuusamossa vuonna 1961 erotettiin tai jätettiin valitsematta johtokuntaan oppositiossa olleet jäsenet.^[7] Johtokuntaan valittiin uudet jäsenet pappisseuraan menneiden tilalle.^[8]

Elämänsanalaisuuden joukosta on tullut kolme piispaa: L.P. Tapaninen, Hannes Leinonen ja Yrjö Massa.^[9] Helsingissä olleen lestadiolaisen ylioppilaskodin taustalla on vaikuttanut elämänsanalaisuus.^[10] Osa Unkarin vanhoillislestadiolaisista siirtyi hajaannuksessa elämänsanalaisuuteen.^[1]

[muokkaa] Katso myös

• Sveriges Kristna Fridsförbund

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Uskonnot Suomessa, Laestadius-seura

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Totuuden kuuliaisuuteen, Pieksämäki, 1962

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Warren H. Hepokoski: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861 - 2000 2002. Warren H. Hepokoski. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
2. ↑ Uskonnot Suomessa -hanke: Uskonnot Suomessa Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
3. ↑ Kullervo Hulkko, Kukistumaton valtakunta, 1965, SRK, sivu 23
4. ↑ lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuuden hajaannukset lestadiolaisuus.info. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
5. ↑ lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuuden hajaannukset lestadiolaisuus.info. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
6. ↑ ^{6,0 6,1 6,2 6,3 6,4} Ari-Pekka Palola, Suvi on läsnä - sata vuotta suuria seuroja, ISBN 951-843-077-2, sivu 90
7. ↑ ^{7,0 7,1 7,2} Jukka-Pekka Ahonen: "Totuuden Rakkauteen", omakustanne, s. 27
8. ↑ Ari-Pekka Palola, Suvi on läsnä - sata vuotta suuria seuroja, ISBN 951-843-077-2, sivu 99
9. ↑ Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset 8.3.2000. STI. Viitattu 15. tammikuuta 2007.
10. ↑ Jouko Talonen: Lars Levi Laestadiuksen syntymästä on kulunut 200 vuotta 7.1.2000. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 15. tammikuuta 2007.